En ole tehnyt yhtäkään päivitystä sitten tammikuun yhden ja ainoan päivytyksen jälkeen, en tiedä mihin kirjoittaminen on jäänyt; en vain osaa sitä enää. En osaa tulla tänne kertomaan yhtikäs mitään, enkä tiedä mistä kertoa. Olisi niin paljon kerrottavaa, mutta jokin pidättelee ja se jokin estää minua kertomasta tänne. Toisaalta voisinkin kertoa, mutta kaikki hukkuisi tänne eikä sen sijaan kirjoihin joihin syvimpiä mietteitä kirjoitan. Kirjat voi säilöä ainakin oletettavasti pidempää kuin tämän blogin, koska joskus vielä se katoaa johonkin tuntemattomaan. Toisaalta myös ajattelen sitä, ettei täällä kukaan lue kirjoituksia joten turhaa minä kirjoitan. Olen alkanut harkitsemaan videoiden tekemistä, mutta sitäkään en saa aikaiseksi.
Oikeastaan uskon, että poden jonkinlaista kevätmasennusta, jälleen. Useimpina keväinä on tuntunut sietämättömän vaikealta aina silloin kuin aurinko alkaa paistamaan; muut juoksevat innoissaan ulkona, mutta itse tekisi mieli lukkiutua seinien sisälle jottei tarvitsisi kohdata aurinkoa. On vaikeaa aloittaa yhtikäs mitään, mikään ei innosta ja saamaton olo kaiken aikaa. Kaikkea täytyisi tehdä, mutta mikään ei kiinosta. Näistä tunteista on koostunut olotila kaiken sen aikaa, mitä nyt aurinko on paistanut.
Hiljaisuus täällä on syntynyt varmasti monen monista asioista, mutta yksi tekijöistä on varmasti se että tajuttoman paljon on tapahtunut enkä yksinkertaisesti ole kyennyt pukemaan kaikkea sanoiksi. Kirjoittaminen on ollut mulle aina keino purkaa asioita, mutta nykyään kirjoittamisesta on tullut kovin hankalaa; jokaista sanaa täytyy miettiä ja kaikki vaa jyllää päässä. Pitäisi kirjoittaa enemmän, pitäisi kuvata enemmän, pitäisi tehdä paljon kaikkea mitä ennen tuli tehtyä joka päivä.
On tullut otettua paljon erilaisia selfieitä, on tullut käytyä glorian hautajaisissa, on tullut tehtyä töitä enemmän tai vähemmän, on tullut keikkaltua monenlaisilla keikoilla; twenty one pilots, pendulum, sanni, iamx, apulanta - oikeastaan tää alkuvuosi on ollut todella rikas keikkojen suhteen, vaikkakin japanilaiset keikat ovat nollassa. On tullut kaivattua paljon erilaisia asioita; maskeeraamista, japania, vanhoja ystäviä... On tullut myös juostua lääkäreissä erilaisten vaivojen myötä, sekä ihmeteltyä mihin tämä kaikki johtaakaan tai mitä seuraavissa testeissä löytyy. Sen lisäksi haaveilen kaikenlaista joka päivä, haaveilen niin paljon että välillä pelottaa; onneksi olen toteuttanut monia haaveita mutta vielä riittää toteutettavaa.
Poimien teille kuvia instagrammin puolelta, jolla on ollut paljon aktiivisempi mitä täällä bloggerin puolella. Olen todella alkanut harkitsemaan monenlaisia uusia juttuja, mutta vielä kun saisi aikaseksi niin... no, sitä kaiketi odotellessa.
Miten teidän kevät on lähtenyt käyntiin?
Onko teillä kevätmasennusta ollut?
Toivottavasti voitte hyvin, hyvää kevään jatkoa kaikille. ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti