Materiaalionnellisuutta parhaimmillaan...

Materiaalionnellisuutta parhaimmillaan... 

Nyt esittelyssä viimeiset ostokset musiikin saralta! 

Mejibray - SM #2 

[ w/DVD, Limited Edition ] 

Tää tuli tosiaan CDJapanista, ja maksoi 40,41 + postikulut. Vuosia aiemmin ostin tuon liilan, joten täytyihän tämä jatko saada myös. Oon ihan heikkona tälläisiin kokonaisuuksiin. Nää sisältää molemmat kaksi levyä, sekä lehtiön jossa on kuvia. 

Miyavi - Senor Senora Senorita

Ei oo mitään tietoa paljon tää on maksanut oikeasti, mutta ebayssa ainakin tälläinen paketti löytyy 33€. Itse ostin tämän facebookin ihmeellisestä kirpputori sivulta 5€ + postikulut. Voitte vain kuvitella kuinka rakkaudesta pakahtunut miyavi -fani täällä hykertelee onnesta, koska tää on aivan ihana! Nyt on sitten omat kastanjetit, heh. Single tosiaan sisältää kolme kappaletta, sekä dvd'n jossa on pv ja tanssivideo. Niiden lisäksi pakkauksessa on kastanjetit, kaksi miyavi tarraa ja tollasia vedellä kiinnitettäviä tatuointeja. 

 X Japan - We are X 

Tää tapaus tuli Amazonista. Maksoi 15,17€ Olin aika järkyttynyt ensin kun tää tuli postista, koska tajusin että tässä dvdssä on tosiaan rajoitettu leima eli joo, ei toimi Euroopassa. Onneksi vlc -soitin soittaa kaikenlaista, joten tuli tällekkin dvdlle käyttöä. Täytyy olla jatkossa hieman tarkempi sen kanssa mitä tilaa... heh. 

Tässä nämä tällä kertaa! :)

MIYAVI, Munich [1.5.2017]

MIYAVI, Munich 

[1.5.2017]

 Tällänen löyty ihan hotellin vierestä, hh.

En oo ikinä ollut niin ylpeä pelkistä keikkalippujen ulkonäöstä.. :D

 Ilman keikkabussia ei varmaa oltais ikinä löydetty perille, ja oli muuten mahti settilista! 

 

Tää huppari maksoi muistaakseni 60€, eli ihan tajuttoman suolainen hinta mutta pakko oli saada kun ei oo vielä ennen tullut miyavin huppareita vastaan. Muuten keikka oli todella onnistunut. Yleisöstä löytyi niin miestä kuin naistakin, nuorempaa ja vanhempaa. Vähän aina vieraaseen maahan on outoa mennä keikalle, mutta aina niistä on kyllä kunnialla selvitty. :) Miyavi itseasiassa myös bongasi meidän Suomen lipun, ja hmm, sen hymy lipulle antoi paljon. 

Nyt on postaukset Saksasta takana, jos jotain jäi kaivertamaan niin kyselkää ihmeessä! 

Miyavi @ Nosturi 16.10.2015

Miyavi @ Nosturi

16.10.2015

Käytin näitä samaisia kuvia jo edellisessä postauksessa, pahoittelut siitä! 

Jokatapauksessa, lupasin tän raportin, joten raportoin jotain mitä nyt enää muistan.. heh.

Mentiin jonottamaan jo kahdentoista pintaan porukan kanssa. Porukkaa ei ollut hirveästi vielä silloin, ja moni varmasti pidättäytyi kylmänä päivänä mahdollisimman paljon sisällä lämpimässä. Iltaa kohden mennessä porukkaa alkoi tulla vähitellen enemmän. 

Itse pääsin sisälle puoli kahdeksan aikaan, sillä jälleen Miyavi oli järjestänyt Myvcrewiläisille tapaamisen. Tapaamisessa oli noin kymmenen henkilöä. Pääsimme sisälle, ostimme mitä halusimme ja siirryimme peremmälle. Miyavi jo odotteli meitä ja menimme kolmen porukoissa ylös (viimeinen porukka oli nelihenkinen). Otimme yhdessä kuvan Miyavin kanssa, sekä herra kirjoitti kaikille nimmarin haluttuun tuotteeseen fanin nimen kera. Nimen tavaamista oli siis myös englanniksi ohjelmassa. Siitä siirryimme saliin ja jäimme odottamaan muuta yleisöä saapuvaksi.

Miyavia lämppäsi suomalainen The Hearing. Ihan mukavan erillainen esitys, vaikka vatsassa polttelikin jo levoton odotus Miyavin saapumisesta lavalle. 

Viimein odotus palkittiin, ja jälleen mies oli siinä. Itselle tämä oli jo neljäs keikka, mutta ei, tälläkään kertaa Miyavi ei tuottanut pettymystä. Settilistasta sen verran, että olisin totta puhuen kaivannut ehkä vielä enemmän ihan uusia biisiä, sekä ihan vanhempia. Mutta nääh, oli tääkin ihan jepa!

Varsinkin Mission Impossible oli aivan yllätys itelle. Nähdessäni aiempien keikkojen settilistan, aattelin, että hyi miten se oikeasti voi toimia livenä? Mutta oikeasti se toimi todella hyvin! Varmasti ainutlaatuinen tilaisuus kuulla kyseinen biisi ihan livenä, hm. 

Kiitos Miyaville, kiitos Jrocksuomelle, kiitos Nosturille. 

Ja jälleen jään odottamaan seuraavaa tapaamistamme. 

Be happy for no reason, like a child. If you are happy for a reason, you're in trouble, because that reason can be taken from you.

Syysloma ja sen tuoma järjetön kiireys - että mikä loma?

Koko loma oli hässäkkää täynnä eikä mulla oo ikinä ollut niin monta keikkaa samalla viikolla..... viimeisen keikan kohdalla alko kyllä jo olemaan sellainen meininki, että lähinnä toivon ettei ihan heti tuu kolmea keikkaa viikoon, hahaha. Mutta eikai siinä! Kalenteri näytti mitä oli tiedossa, sit vaa positiivisin mielin eteenpäin! 

Maanantaina juoksi fyssarii, pakkasin tavaroita ja panikoin tulevaa viikkoa .....

Tiistaina lähdettiin Jennin kanssa kohti Tamperetta, etsittiin hotelli google mapsin avulla. Yövyttiin tosiaan Cumulus hotellissa, Tampereen ihmeellisessä kaupungissa. Illalla suunnattiin katsomaan pakkahuoneella IN FLAMES. En aatellut ikinä pääseväni näitäkin herroja katsomaan, mutta tapahtui sitten kuitenkin sekin päivä eikä kaduta! Keikka oli mahtava, vaikkakin kovin erillainen mihin itse olen tottunut.. hehehe. Keskiviikkona pyörittiin kaupungissa, ja todettiin, että eihän siellä ollutkaan kauppoja kuudeksi tunniksi kierrettäväksi. . .  - 3 -

Keskiviikkona kotiin, torstaina osittainen lepopäivä jolloin Shato tuli meille myös. Aikasin nukkumaan, perjantaina aikasin ylös ja jonottamaan Nosturille Miyavin keikkaa. (Miyavista kirjoitan pidemmän keikkaraportin kun kerkeän/ehdin/viitsin/jaksan/muistan.) Äää..... siellä jonossa kykittiin seitsemän tuntia, ja jöö ... no kyllähän te nyt miyavin tiedätte, ei se koskaan huonoa keikkaa vetäisi! heh. Ei vaiskaa, keikka oli todella onnistunut. Vaikka olinkin kuolla janoon ... tattaraa. 

Jotta ei sitten olisi käynyt elämä tylsäksi, niin lauantaina oli määränpäänä hartwall areenan Haloo Helsingin keikka. Aamulla olin varma, että nyt saan lepää mutta totuus valkeni pian ja pitihän sitä sitten alkaa valmistautua. Onneksi meillä oli istumapaikat! Ja vielä hyvät sellaiset. ; w ; Haloo Helsingistä en nyt lähde kirjoittaa pidempää keikkaraporttia, vaikka voisin vaa hehkuttaa teille siitä bändistä ikuisuuden, mutta siitä ei varmaan tulisi oikein keikkaraportti vaan hihkutusraportti. Anyway. En oo ikinä käynyt kattomassa niitä (paitsi kerran ne soitti mein koululla), mutta noin keikalla ja sit ajatus niistä jossain areenalla oli aivan huikea, koska se musiikki! Ja sitten kun se keikka alko, olin vähällä itkuparkua koska yksinkertaisesti jo itsessään se aloitus oli aivan taivaallinen, sekä niin mahtipontinen. ; w ; Muistan vieläkin sen tunteen sydämessäni, hih. Ne lavatehosteet oli mitä siistimpiä; ilotulitteita lavalla & yleisössä, tulta, serpentiinejä, ja liikkuvia hökkeleitä. Aivan uskomatonta. Olin heikkona koko keikan ajan, ja varmaan koko viikon eri tunneskaalat sitten vapautui siellä. Välillä nauroin, välillä itkin. 

Että joopa joo. Ja arvatkaa ketä tän kaiken silauksen jälkeen on kipeä? Jep, meitsi. : ) 

Luultavasti koulussakin ne miettii, että tahalteeko se on kipeä, mutta siis. Yritän kyllä kovasti pitää itseäni terveenä, mutta jostain syystä nää syysflunssat hyökkää muhun kuin mulla vastuskykyä olisi nimeksikään. Aattelin aluksi, että kurkku vähän normaalia enemmän kipeä kaiken huutamisen, laulamisen ja sun muun jälkeen, mutta se sitten osoittautukin alkavaksi yskäksi ja jäätäväksi flunssaksi. 

Nyt kun syysloma on selätetty, en voi sanoa levänneeni pätkääkään. Sen sijaan olin maanantaina kuoleman väsynyt, ja ahdistunut. Olisi pitänyt olla vielä viikon toipumisloma! Perjantaina meillä oli ensimmäiset niin sanotut asiakastyöt koulussa, hnnn jännittävää. Ja ensiviikolla luvassa rästiin jäänyt teoriakoe hoitopalveluista, sekä hammaslääkärissä poraus - että voiko sen loistokkaampaa viikkoa olla tiedossa? En ole yhtään innoissani ,____, Ja vielä pitäisi hankkia tulevalle perjantaille hiustenleikkaus asiakas . . . Ei siellä olisi ketään halukasta hiustenleikkaukseen? ,_______, 

Äh. Täytynee vaa pusertaa tän syysahdingon keskellä läpi kivien. 

Kaikille valoa pimeisiin öihin ja tsemppiä! 

UNBROKEN elokuva

  

"If you can take it, you can make it."

"A lifetime of glory is worth a moment of pain."

UNBROKEN elokuva -arvostelussa 

Käytiin kattomassa Shatonien kanssa Murtumaton ensi-illassa perjantaina, 
joten alempana nyt siitä arvostelua. (Lue: arvio tehty epävakaassa tilassa, koska miyavi)

Elokuva perustuu tositarinan olympiaurheilijasta ja sotasankarista Louis ”Louie” Zampperinista (Jack O’Connell). Toisessa maailmansodassa Zamperini ja kaksi hänen toveriaan (Domhnall Gleeson ja Finn Wittrock) joutuvat meren armoille Tyynellä valtamerellä pommikoneen pakkolaskeuduttua. Miehet joutuvat olemaan 47 vuorokauden ajan pelastuslautoilla säiden ja haikalojen armoilla. Viimein pelastuttuaan miehet päätyvät Japanin laivaston käsiin ja sotavankileirille. Vankileirillä Louie kohtaa Linnuksi kutsutun vanginvartijan (Miyavi), joka ensihetkistä lähtien ottaa Louien sadistisen väkivallan silmätikuksi. Lintu käyttää aseinaan asemaa ja väkivaltaa, sen sijaan Louien pitäessä pintansa henkisellä vahvuudella. Lintu tuntuu tunnistavan Louista oman taisteluhenkensä ja sitä suuremmalla halulla pyrkii murtamaan miehen.

Suomalaisille katsojille löytyy yhteys aina Suomeen saakka. Sotien välisenä aikana Zamperine menestyi juoksijana ja kilpaili 1936 olympialaisissa Berliinissä. 5000 metrin juoksussa hän jäi kahdeksanneksi kahden suomalaisten juoksijoiden joukossa, jotka nousivatkin aina mitaleille saakka.

Elokuvan on ohjannut ja tuottanut Angelina Jolie.

Siinä oli pientä ideaa ja nyt itse arvostelua kirjoittamaan.

Mun mielestä elokuva koostu kolmesta erillisestä "aikajanasta". Ensin käydään läpi vähän Louien menneisyyttä, sekä menestystä juoksijana. Hieman avataan verhoa sodasta pommikoneiden pommittaessa toisiaan. Siitä seuraa seuraava ajanjakso, jolloin Louie ja hänen kaksi toveriaan joutuu merenhätää valtamerellä. Valtamerellä vietettyä jaksoa ei sivutettu turhia, vaan annettiin aikaa. Valtamereltä viimein selvittyä alkaa viimeinen, mutta myös pisin ajanjakso. Viimeinen ajanjakso vietetään Japanin vankileirillä, missä kohtaa myös Lintu (Miyavi) astuu elokuvaan.

Aloitetaan siitä, että mun oli todella vaikea eka ajatella Jack O’Connell Louien rooliin, koska mies on näytellyt Skinseissä Cookia. Tästä pelosta huolimatta saatoin ilolla huomata, että nuoresta ”rellestäjästä” olikin kasvanut mies, eikä roolisuoritusta saattanut kuin ihailla, mies heittäytyi rooliinsa täysin.

Siirrytään tästä pikapuoliin Lintuun eli Miyavin roolihahmon puoleen. Mun täytyy myöntää, etten ajatellut sen roolin olevan ihan noin väkivaltainen. Mutta mitä se voi tarkoittaa? Miyavi suoriutui väkivaltaisen ja sadistisen hahmon näyttelemisestä, ei ehkä ongelmitta, mutta todella hyvällä lopputuloksella. Ottaen huomioon kielimuurit, miehen täysin päinvastaisen luonteen Linnusta ja Amerikan, että Japanin väliset ristiriidat – täytyy olla vaa todella ylpeä tästä artistista. En olisi ikinä ylipäätänsä uskonut, että Miyavi nähdään joskus elokuvateatterin kankaalla, puhumattakaan Angelina Jolien ohjaamassa elokuvassa. Välillä en tiennyt itkeä vai nauraa, pelkästään Linnun päähäänpistoksista. Silti ihmisten täytyisi yrittää muistaa näissä asioissa, että näytellyt hahmot ovat erikseen kuin taas näyttelijät itsessään.

Täytyy sanoa, että Angelina oli onnistunut ohjaamisessa erityisen hyvin, saatuaan kaiken toimimaan näin hyvin. En löytänyt elokuvasta mitään valitettavaa, lieneekö syynä sekava mielentila vai sokea hämärtyminen kaikelta valitettavalta.

Elokuva on kokonaisuudessa hyvin toteutettu, eikä katsominen käy liian pitkästyttäväksi. Tietenkään en tiedä oikein siitä, että Miyavi eritoten halusi näin luoda Amerikan ja Japanin välille puhtaampaa tilaa. Tiedä siitä sitten, oliko elokuva todella välien puhdistamista, koska väkivaltaa ja puhdasta vihaa elokuva ei jäänyt uupumaan.

Haluaisin arvostella Miyavia vielä enemmän, mutten löydä mitään konkreettista sanomista enää. En tiedä haluanko nähdä leffan uudestaan heti vai heti, mutta taidan siitä huolimatta ajautua katsomaan ennemmin kuin luulenkaan elokuvan uudestaan. Mielelläni näkisin Miyavin uudestaan valkokankaalla, mutta tiedättehän, kaipaan myös sitä miestä älyttömästi lavalle soittamaan. Vain aika ja tulevaisuus voi näyttää, mitä kaikkea mies saakaan vielä aikaan.