Kamijo 01032015

Kamijo 1.3.2015

Oli suuret suunnitelmat Nooran kanssa; jonotetaan aina kymmenestä saakka. Pakattiin edeltävänä iltana ja poikettiin vielä siwassa yhdeltätoista illalla ostamassa syötävää jonotusta varten. En ollut niin innoissani jonottamisesta, mutta silti todella innoissani keikasta ja tulevasta päivästä. Joskus oon aina miettinyt, että mitä jos viimetingassa vaikka loukkaantuisi tai sairastuisi – mitäs sitten?

Jo yöllä vääntyilin kylmästä tuskaisen hikisenä. Aamulla herätessäni kahdeksalta vakuuttelin, että pystyn kyllä tähän ja olen ihan kunnossa. Kuume mittari näytti 38 °C, joka oli totuus voinnistani. Jonotus oli pakko yliviivata, mutta keikan yliviivaaminen nostatti kyyneleitä väkisinkin silmiin. Sisulla läpi kiven, niin päätin.

Lääkkeiden avulla pääsin seuralaiseni Nooran kanssa Glorian eteen hieman jälkeen kuuden. Onneksi jono liikkui nopeasti ja päästiin Glorian huomaan. Sisällä siirryttiin VIP – jonoon. Mun olo oli kokoajan koominen, enkä ymmärtänyt mistään mitään. Porukka meni aina ryhmissä sisälle saliin, jossa otettiin kuvat ja niin edelleen. Lopulta kun päästiin sisälle, tuijotin Kamijoa epäuskoisena enkä ymmärtänyt vieläkään mitä tapahtui. Nukuttiin melkeinpä kokopäivä, tai muuten vain koomassa istuttiin joten ei mikään ihme kun oli hieman ulalla. VIP – tilaisuus eteni nopeasti. Noustiin korokkeelle kättelemään Kamijoa, tervehdys, kiitokset ja alas. Ryhmän käteltyä oli aika ryhmäkuvan, joka kuvattiin Glorian parvelta. Sen jälkeen porukka olikin vapaa, kun viimein saatiin viimeinen ryhmä käsiteltyä. Jotkut pinkoivat eturiviin, jotkut myyntipöydälle. Me suunnattiin myyntipöydälle, koska eka puhe oli parvelle menosta mun olon takia. Päätin kuitenkin selviytyä kuin voittaja, joten päästiin eturiviin vasemmalle laidalle. Kello oli siinä vaiheessa seitsemän, joten edessä oli tunnin odotus. Kauhulla saatoin odottaa selviäisinkö elossa illasta.

Oli ollut jo pientä vihiä supportti jäsenistä. Viimein kellon lyödessä kahdeksan, oli aika nähdä pitivätkö ne paikkaansa. Kävi ilmi, että basistina toimi Versaillesista tuttu Masashi. Rummuissa toimi Maoki Yamamoto. Kitarassa toimi Meku. Keikka pyörähti käyntiin eloisasti. Oli mahtava nähdä pitkästä aikaa Kamijoa ja Masashia. Masashi oli huomattavasti ulospäin suuntautuvampi tällä kertaa kuin viimeisellä Versaillesin Suomen keikalla, jolloin Masashi vielä toimi sessiojäsenenä. Settilistasta ei ole minkäänlaista muistikuvaa. Yritin parhaani mukaa ottaa keikalla aivan rauhassa, mutta olihan siinä omat ongelmansa. Kamijolle täytyy antaa 10+ esiintymisestä, sekä ainaisesta jaksamisesta vaikka ikääkin herralta jo löytyy. Kamijo jaksoi hyppiä ja pyörähdellä korkeista koroistaan ja raskaista vaatteista huolimatta. Luonnollisesti muu bändi jäi hiukan etäämmälle, mutta loppujenlopuksi Kamijo otti muut soittajat huomioon vaikka kyse olikin hänen soolokeikastaan. Keikka eteni energisesti, eikä ketään varmasti jätetty kylmäksi salissa. Yllättävän moni oli löytänyt tiensä sinä iltana Glorialle, josta voimme päätellä että fanikansaa löytyy vielä.

Encoren jälkeen keikka oli ohitse. Suunnattiin hiljakseen ulos Glorian ovista. Siinä vaiheessa itse olin luultavasti ensimmäistä kertaa iloinen pääsystä kotiin. Kyllä se siitä huolimatta harmittaa, ettei voinut täysillä hauskaa pitää. Silti olen iloinen, että pääsin ylipäätänsä keikalle saakka!

Haluaisin kiittää taas päätteeksi Jrocksuomea. Oli taas vihiä siitä, kuinka he eivät hoida asioita kunnialla. Että miksei kukaan muu hoida asioita. Olin liian väsynyt ja kipeä ottaakseni huomiota. Oletteko miettineet asiaa paremmin pidempää? Jrocksuomi on tuonut meille vapaaehtoisesti bändejä toiselta puolelta maailmaa jo monia vuosia, saamatta siitä turhaa kiitosta. Ihmiset jaksavat joka keikalle tullessa valittaa kuinka taas kaikki on pieleen järjestetty. On niin paljon helpompi valittaa kuin miettiä mitä kaikkea se vaatii. Koittakaa itse tuoda bändi toiselta puolelta maailmaa kun fanikansa on mitä on. Millaista se on tehdä mitään kun ei anneta mitään kiitosta? Mitä jos heitä ei kiinnosta pian tuoda ketään kuunneltuaan valituksia? Ei kukaan voi saada täydellisesti onnistumaan niin suurta prosessia, sillä ihmisiä tässä kaikki vain ollaan. Kerran Jrocksuomi ei tee niin hyvää työtä, miksette tee itse heidän puolestaan? Jos nyt pyyhittäisiin kaikki jrocksuomen järjestämät keikat, voitaisiin laskea melkein sormin Japanilaiset keikat. Yrittäisitte ihmiset hieman arvostaa sitä mitä tuodaan, eikä vain pohtia mikä meni vikaan. Voisitte itse yrittää puhua keskenänne, käyttäytyä asiallisemmin ja noudattaa sääntöjä! Aina joukossa joku törppöilee, eivätkä järjestäjät ole päävastuussa meidän törppöilystämme. 

Nyt meen tästä potemaan sohvalle hyvän elokuvan kera yhä jatkuvaa sairauttani. 

D 22.5.2011 & kaikkea muuta ~

Tähän postaukseen tulee kolmisen videoo, joten kuvia on hieman vähemmän %D (kuka ei siis ottanut kuvia ja nyt piiloutuu videoitten taakse). Mutta tosiaan! Viime viikolla tapahtu paljon, todella paljon! Maanantaina ja tiistaina oli tanssi esitykset viikissä ja tiistaina vielä glorialla, aivan mahtavaa! ♥ Yläpuolella videota tanssiesityksestä. Kävin myös kampaajalle, piipahdin stadissa, juoksin lääkäreissä. Perjantaina Annika tuli meille, yay ♥. Käytiin kattomassa pirates 4, ja en tiedä.. se oli jotain niin hienoa nähdä jälleen Johnny Depp vauhdissa! 8'D. oww.

Tämän sepostuksen jälkeen voimmekin siirtyä Sunnuntaihin, jota on odottanut jo kuukausia, ja vihdoin odotus hupeni muutamiin tunteihin.




autiota.. klo n. 06:15



Herättiin siis puoli viideltä ja yö unet oli todella pienet, luokkaa kolme-neljä tuntia? Sen myös tunsi nahoissaan, kun alkoi kykkimään jonossa seittemältä, vaikkakin aluksi tuntui ettei siitä muodostu ikinä järkevää jonoa riitojen myötä. Mutta riidoista huolimatta, kaikki päättyi hyvin ja siinä sitten seidottiin 13 tuntia, kun keikka myöhästyi ja ovet aukesi tunnin myöhemmin (ei näin). Jonottaessamme myös keräsimme albumiin terveisiä ja nauhoitimme JrockSuomen avustuksella videon, joka Dlle näytettiin. Kiitos heille ♥.


videosta löytyy kuvia albumista, joka lähti Dlle! n-n

Päästyämme sisään, meitsi kävi ostamassa meille liput & ostin vielä itselle avaimenperän, joka on aivan ihana ´w` ~oikea rakkaus ♥. Kipittelimme eturiviin, ja puolen tunnin päästä keikka jo alkoikin, eikä sitä osannut sisäistää kun vasta parin biisin jälkeen, että miehet todella olivat siinä. Oli niin epätodellista olla Hide-zoun ja Tsunehiton edessä, nähdä kokoajan! Ja kuinka paljon miehet ottikaan kontaktia yleisöön, se oli niin hienoa ja siistiä.. : D.

Tähän väliin, varoitus turhan päiväisestä fanityttöilystä!! >>B333

En tiedä, mutta Hide-zou vain teki sen heti, jotenkin vain katse jäi siihen, koko sen olemus! ;w; ururur ~♥. Kaikki ne osotukset ja katseet, omom. Ruiza, se oli jotenkin todella, todella energinen Tsunehiton kanssa, joka kanssa hyppi ja pomppi edes takaisin. Mutta entä sitten Asagi, voi sitä näkyä ♥-♥. Mies ei ees ollut niin pelottava mitä videoissa! 83 Hiroki oli myös edusti rumpujen takana : D. == tätä kokonaisuutta olisi voinut katsoa vaikka kuinka kauan, kyllästymättä! En ala kirjoittelemaan settilistaa, koska en ole varma järjestyksestä yms. Joten.. encoren alkaessa lähti pohja ja itkeminen alkoi, sleeperin tullessa, tuntui ettei saanut enää otetta järjestä ja itkeminen muuttui hysteeriseksi.

Eka oli odottanut keikkaa, ja pian se olisi ohi.. se tuntui vaan niin järkyttävältä. Varsinkin, kun miehet päättivät tulla halailemaan vielä päätteeksi, ei kyennyt kuin itkemään, Hirokikin vain pörrötteli hiuksia ;w; ♥. Asagikin päätti tarttua ranteesta ja kaikkee jebaa ~n-n. Homma ei kuitenkaan ollut ohi, vaan tiedossa oli vielä nimmaritilaisuus, ja vaikka numeroni oli 193 ja kuinka pelkäsin etten ehtisi, ehdin silti! ehhez. Hirokin kesti, Ruiza oli niin söpö pirteänä : 3. Taas Asagin kohdalla tuntui, että jalat lähtee alta, ja voi sitä hymyä! ´w` vielä kun herra ei meinannut päästää irti, vaan hymyili leveästi ja kiitteli kovasti. Tsunehiton kohdalla järjetön awwailu ja Hide-zou.. hui kauhistus sitä näkyä :''D. Herra vain tuijottaa kulmiensa alta, kuin pahempikin väsymys olisi iskemässä. Sen jälkeen oli kiva kompuroida rappuset alas & yrittää pysytellä edes tolpillaan ._..

Keikka oli kaiken kaikkiaan ihana, yhden unelman täyttyminen, jota oli odottanut todella kauan. Miehet vielä blogi päivitysten mukaan todella oli pitänyt Suomesta, ja lupailleet palata vielä Eurooppaan. Sitä päivää odotellessamme, muistellaan hyvällä 22.5 päivää. Kiitos JrockSuomelle, joka mahdollisti koko keikan ja kiitos itse Dlle ! ♥ Ja kiitos jonotusseuralle ja kaikille randomeille, kiitos. Paljon tekijöitä osallistui päivään, ja ilman teitä.. päivästä olisi tullut erillainen, huonompi. Alempana kuva siitä, miltä näytin ja anteeksi, innostuin taas hieman muoksimaan ;-;. Yhw.



Nyt tämän jälkeen, ei olekkaan taas mitään oikein mitä odottaa, nyt opettelua että oppisi elämään tätä hetkeä, kun on vihdoin siihen mahdollisuus. Huommenna fysioterapeutille ja perjantaina Reitulin synttärit (♥). Muuta ei oikein olekkaan erityistä, jotenkin väsyttää yhä. Nooh, pian on pari kuukautta aikaa toipua ja sen jälkeen jaksaa varmasti taas katsoa eteenpäin, hyvillä mielin :--). Hyvää loppuviikkoa kaikille! ✩