Kamijo 1.3.2015
Oli suuret suunnitelmat Nooran kanssa; jonotetaan aina
kymmenestä saakka. Pakattiin edeltävänä iltana ja poikettiin vielä siwassa
yhdeltätoista illalla ostamassa syötävää jonotusta varten. En ollut niin
innoissani jonottamisesta, mutta silti todella innoissani keikasta ja tulevasta
päivästä. Joskus oon aina miettinyt, että mitä jos viimetingassa vaikka
loukkaantuisi tai sairastuisi – mitäs sitten?
Jo yöllä vääntyilin kylmästä tuskaisen hikisenä. Aamulla
herätessäni kahdeksalta vakuuttelin, että pystyn kyllä tähän ja olen ihan
kunnossa. Kuume mittari näytti 38 °C, joka oli totuus voinnistani. Jonotus oli pakko
yliviivata, mutta keikan yliviivaaminen nostatti kyyneleitä väkisinkin silmiin.
Sisulla läpi kiven, niin päätin.
Lääkkeiden avulla pääsin seuralaiseni Nooran kanssa Glorian eteen hieman
jälkeen kuuden. Onneksi jono liikkui nopeasti ja päästiin Glorian huomaan.
Sisällä siirryttiin VIP – jonoon. Mun olo oli kokoajan koominen, enkä
ymmärtänyt mistään mitään. Porukka meni aina ryhmissä sisälle saliin, jossa
otettiin kuvat ja niin edelleen. Lopulta kun päästiin sisälle, tuijotin Kamijoa
epäuskoisena enkä ymmärtänyt vieläkään mitä tapahtui. Nukuttiin melkeinpä
kokopäivä, tai muuten vain koomassa istuttiin joten ei mikään ihme kun oli hieman
ulalla. VIP – tilaisuus eteni nopeasti. Noustiin korokkeelle kättelemään
Kamijoa, tervehdys, kiitokset ja alas. Ryhmän käteltyä oli aika ryhmäkuvan, joka
kuvattiin Glorian parvelta. Sen jälkeen porukka olikin vapaa, kun viimein
saatiin viimeinen ryhmä käsiteltyä. Jotkut pinkoivat eturiviin, jotkut
myyntipöydälle. Me suunnattiin myyntipöydälle, koska eka puhe oli parvelle
menosta mun olon takia. Päätin kuitenkin selviytyä kuin voittaja, joten
päästiin eturiviin vasemmalle laidalle. Kello oli siinä vaiheessa seitsemän,
joten edessä oli tunnin odotus. Kauhulla saatoin odottaa selviäisinkö elossa
illasta.
Oli ollut jo pientä vihiä supportti jäsenistä. Viimein kellon lyödessä
kahdeksan, oli aika nähdä pitivätkö ne paikkaansa. Kävi ilmi, että basistina
toimi Versaillesista tuttu Masashi. Rummuissa toimi Maoki Yamamoto. Kitarassa
toimi Meku. Keikka pyörähti käyntiin eloisasti. Oli mahtava nähdä pitkästä
aikaa Kamijoa ja Masashia. Masashi oli huomattavasti ulospäin suuntautuvampi
tällä kertaa kuin viimeisellä Versaillesin Suomen keikalla, jolloin Masashi
vielä toimi sessiojäsenenä. Settilistasta ei ole minkäänlaista muistikuvaa.
Yritin parhaani mukaa ottaa keikalla aivan rauhassa, mutta olihan siinä omat
ongelmansa. Kamijolle täytyy antaa 10+ esiintymisestä, sekä ainaisesta
jaksamisesta vaikka ikääkin herralta jo löytyy. Kamijo jaksoi hyppiä ja
pyörähdellä korkeista koroistaan ja raskaista vaatteista huolimatta.
Luonnollisesti muu bändi jäi hiukan etäämmälle, mutta loppujenlopuksi Kamijo otti
muut soittajat huomioon vaikka kyse olikin hänen soolokeikastaan. Keikka eteni
energisesti, eikä ketään varmasti jätetty kylmäksi salissa. Yllättävän moni oli
löytänyt tiensä sinä iltana Glorialle, josta voimme päätellä että fanikansaa
löytyy vielä.
Encoren jälkeen keikka oli ohitse. Suunnattiin hiljakseen ulos Glorian
ovista. Siinä vaiheessa itse olin luultavasti ensimmäistä kertaa iloinen
pääsystä kotiin. Kyllä se siitä huolimatta harmittaa, ettei voinut täysillä
hauskaa pitää. Silti olen iloinen, että pääsin ylipäätänsä keikalle saakka!
Haluaisin kiittää taas päätteeksi Jrocksuomea. Oli taas vihiä siitä,
kuinka he eivät hoida asioita kunnialla. Että miksei kukaan muu hoida asioita.
Olin liian väsynyt ja kipeä ottaakseni huomiota. Oletteko miettineet asiaa
paremmin pidempää? Jrocksuomi on tuonut meille vapaaehtoisesti bändejä
toiselta puolelta maailmaa jo monia vuosia, saamatta siitä turhaa kiitosta. Ihmiset
jaksavat joka keikalle tullessa valittaa kuinka taas kaikki on pieleen
järjestetty. On niin paljon helpompi valittaa kuin miettiä mitä kaikkea se
vaatii. Koittakaa itse tuoda bändi toiselta puolelta maailmaa kun fanikansa on
mitä on. Millaista se on tehdä mitään kun ei anneta mitään kiitosta? Mitä jos
heitä ei kiinnosta pian tuoda ketään kuunneltuaan valituksia? Ei kukaan voi
saada täydellisesti onnistumaan niin suurta prosessia, sillä ihmisiä tässä
kaikki vain ollaan. Kerran Jrocksuomi ei tee niin hyvää työtä, miksette tee
itse heidän puolestaan? Jos nyt pyyhittäisiin kaikki jrocksuomen järjestämät
keikat, voitaisiin laskea melkein sormin Japanilaiset keikat. Yrittäisitte
ihmiset hieman arvostaa sitä mitä tuodaan, eikä vain pohtia mikä meni vikaan.
Voisitte itse yrittää puhua keskenänne, käyttäytyä asiallisemmin ja noudattaa
sääntöjä! Aina joukossa joku törppöilee, eivätkä järjestäjät ole päävastuussa
meidän törppöilystämme.
Nyt meen tästä potemaan sohvalle hyvän elokuvan kera yhä jatkuvaa sairauttani.
