Mitä sinä pelkäät?

Ootteko ikinä kuullut pelko haasteista? Kuulin itse asiasta ensimmäistä kertaa radiosta. 

Nainen päätti viettää 100 päivää ilman pelkoa ja tehdä joka päivä jotain, 

mitä hän ei ole aikaisemmin uskaltanut.

Kampaajalla käynti, koiran silittäminen, autolla ajaminen tai esimerkiksi yleiseen vessaan meneminen on meille monille arkipäivää. Michellelle ne ovat kuitenkin asioita, joita hän jännittää. Nainen aloitti ”100 päivää ilman pelkoa” -projektin, jossa hän kohtaa asioita, joita pelkää. Hän kuvaa jokaisen haasteen videolle, jotta muutkin voivat seurata hänen edistymistään projektissa. Nainen on saanut paljon kannustusta ja positiivisia kommentteja, jotka antavat hänelle lisää rohkeutta toteuttaa pelkäämiään asioita.

Jokaisella meistä on pelkoja pieniä suuria -toiset pelot ovat suurempia toisille. Yleensä et ole yksin pelkosi kanssa sillä varmasti samasta peolosta kärsiviä löytyy, mutta kuka todella lähtee haastamaan pelon? Jokainen sen taitaa tietää että pelko on syystä pelko ja mielellään sitä välttelee.

Etsin vielä vähän lisää tietoa ja löysinkin laajemman sivuston.

Ilmeisesti kyseinen sivu järjestää 30 päivän kestäviä -projekteja joihin kuuluu tapaamisia. voisin kuvitella tämän todella toimivaksi, ainakin tulisi kohdattua pelkoja ja saisi jutella niistä.

High Existence –nettsivulta bongattu 30 Days of Fear –haaste (suom. käännetty 30 pelon päivää) tarkoittaa seuraavaa: haastajan on joka ikinen päivä 30 päivän ajan on tehtävä yksi seuraavista asioista:

• Asia, jonka tekeminen pelottaa
• Asia, jonka tekeminen on lykkääntynyt pitkään (asia jo ”pitäisi olla tehty” / ”olisi pitänyt jo tehdä hyvän aikaa sitten”)
• Asia, jota et ole ennen tehnyt
• Asia, joka vie elämääsi eteenpäin

Miksi?

• elämäsi on mielekkäämpää ja vapaampaa
• pelot ja epäilykset tai laiskuus eivät estä sinua tekemästä itsellesi tärkeitä asioita elämässä
• saat aiempaa enemmän itsekunnioitusta ja itsevarmuutta
• tapaat uusia ihmisiä ja saat elää kuukauden tavalla, joka vaikuttaa pysyvästi loppuelämääsi – ja jota vielä kuolinvuoteella muistelet kyyneleet silmissä!
• olet osa tsemppaavaa ryhmää, jossa kaikki kannustavat toisiaan kohti onnistumisia
• kasvat ihmisenä ja kohtaat pelkojasi
• saat luotua hyviä tapoja ja rutiineja, jotka kantavat sinua elämässä eteenpäin
• tapaat ihmisiä, jotka voivat auttaa sinua eteenpäin elämäsi haasteissa
• tiedostat elämääsi rajoittavia uskomuksiasi ja ennakkoluulojasi

Muiden suorittamia 

• Päivän ajan sokeana oleminen (huivi silmillä)
• Vaikean keskustelun käyminen vaikkapa vanhemman tai kumppanin kanssa
• Tenttiin lukeminen ja kouluhommien tekeminen
• 24 tunnin paasto
• Tuntemattoman pyytäminen treffeille/kahville kadulta
• Oman taidenäyttelyn järjestäminen
• Kirjan kirjoittaminen
• Hammaslääkäriajan varaaminen
• Yleisön edessä musiikin esittäminen (open mic – musiikkitapahtuma)
• Oman levyn nauhoitusten työstäminen eteenpäin
• Itsensä rakastamisen oppiminen
• Uuteen tapahtumaan osallistuminen
• Uuden ihmisen ulospyytäminen
• Dokumenttielokuvan katsominen porukalla
• Räppibiisin tekeminen ja julkaiseminen
• Uuden tietokoneohjelman käytön opetteleminen
• 12 tunnin ohjelmointisessio
• Ruuan dyykkaaminen
• Meditaatioillan järjestäminen
• Päivän ajan (joillekin kuukauden) vegaanina oleminen
• Tuntemattomille ihmisille jutteleminen
• Uudenlaisten keskustelujen käyminen läheisten ihmisten kanssa
• Nuotioillan viettäminen hylätyssä rakennuksessa keskellä talvimyrksyä
• Uuden kirjan lukeminen
• Juhlien järjestäminen
• Joka päivä seksin harrastaminen yhden kuukauden ajan (erään pariskunnan haaste)
• Lävistyksen ottaminen
• 90 levyn kuunteleminen 30 päivässä
• Työpaikasta irtisanoutuminen
• Musiikkivideon kuvaaminen
• Vuosi ilman masturbaatiota
• Kuukausi ilman pornoa

”Pelko on terävin määritelmä sinusta itsestäsi. Sinun pitäisi tietää tämä. Sinun pitäisi tuntea pelkoa lähes koko ajan. Pelosta täytyy tulla ystäväsi, niin ettet enää tunne oloasi epämukavaksi sen seurassa. Pelko merkitsee sitä, että olet äärirajoillasi. Pysyminen tässä tilassa, tällä äärirajalla, antaa tilaa todellisen muutoksen tapahtumiselle.”

-David Deida

”Saat vahvuutta, rohkeutta ja itseluottamusta jokaisen kokemuksen myötä, jona katsot pelkoa silmästä silmään. Sinun pitää tehdä se, mitä ajattelet, ettet voi tehdä.”

-Eleanor Roosevelt

”Ihmiskunnan vanhin ja vahvin tunne on pelko, ja vanhin ja vahvin pelko on tuntemattoman pelko.”

-H.P Lovecraft

”Unelman tekee mahdottomaksi yksi ainoa asia, epäonnistumisen pelko.”

-Paulo Coelho

”Pelot on opetettu meihin, ja jos haluamme, voimme opettaa ne ulos meistä.”

-Karl August Menninger

”Syvin pelkomme ei ole se ettemme ole riittämättömiä. Syvin pelkomme on se, että olemme mittaamattoman voimakkaita. Meitä pelottaa eniten valomme, ei pimeytemme.”

-Marianne Williamson

Nää lausahdukset jostain syystä saa jopa himoitsemaan pelkoa. Itsellä on monia pelkoja myös joita on mielellään työntänyt syrjään -mutta mitä jos sen sijaan kohtaisinkin ne? Innostuin jostain syystä ajatuksesta että viettäisin kuukauden jokaisena päivänä tehden joko asioita joita en ole ikinä tehnyt tai jotain jota pelkään. Joudun luultavasti eka listaamaan 30 asiaa mitä niitä olisi, mutta eiköhän niitä löytyisi niin paljon? Pitkän aikaa on ollut ilmassa pelkoa joka rajoittaa elämistä monella tapaa, varsinkin tulevaisuuden suunnittelemista. Ehkä vielä jossain vaiheessa ryhdyn tähän haasteeseen ja palaan kertomaan teille kuinka suoriuduin ja mistä peloista. Jos teillä on kesällä tylsää ottakaa tästä haaste ja tulkaa kertomaan kuinka onnistuitte. : )

Pelko on vain tunnetila ja kipu on hetkellinen tunne. Jos vapauttaisin pelkoni häkistä ne minut piirittäisivät, mutta mitä jos antaisin heidän tulla iholleni ja lopulta näyttäisin heille kynteni? 
Mitä jos pelkoni kouluttaisin?

“No one and nothing can harm us, child, except what we fear and love.”

—  Sigrid Undset, The Wreath

Kracie popin' cookin' cake.

Sain Tiialta Japanista tälläisen tuliaisen muiden tuliaisten kera, joten viimein päätin alkaa tekemään kyseistä kakkua. Oon jo aikoja sitten tutustunut erinäisten videoiden avulla kyseiseen tuotteeseen, mutten ole sitten saanut aikaiseksi ryhtyä toimeen. 

 Youtubetin kyseisen videon ja aloin tekemään ohjeiden avulla. Kokoan nyt tähän blogiin kuvien avulla pienimuotoisen selostuksen miten sitten kakku valmistui. 

Kyseisen pussukan sisällä tuli kaikki alapuolella olevat tarvikkeet. 

Luonnollisestikkaan ei ole minkäänlaista tietoa mitä kaikkea nää pussukat loppujenlopuksi sisältää, mutta uskoisin ainakin pinkin olevan jonkinlaista vadelmakuorrutetta, punainen luultavasti jotain .. kirsikkaa. Oranssi oli ilmeisti jonkinlainen pohjataikina ja keltainen sen sijaan keskipohja -ne oli kuitenkin eri aineksista (hämmentävää). Ja sinisestä mulle tulee mieleen vain jonkinlainen sokerikuorrutus. Lisäksi pienessä pussissa koristelupalloja. Pursotuspussi ja lusikka myös mukana muottien kera. 

Ensimmäisenä leikataan palaset osiin. 

Keltainen pussukka pienempään muottiin, oranssi pussukka isompaan.

Pienempään 1 x lusikka vettä, isompaan 2 x lusikka.

Seuraavaksi mikroon. Noin 30 sek.

Pienemmästä osioista tuli muhkea ja suorastaan täyteläinen. Isommasta sen sijaan tuli jotenkin ... viallinen, hahaha. Kuvasta ei näy kunnolla mutta mitä ilmeisemmin pidin liian vähän aluksi sitä mikrossa, joten pienemmän poistettua pidin isompaa vielä noin 5 sekunttia mikrossa. 

Tässä huomataan todellisuus .. Isompi oli vaikea poistaa muotista vaikka se olikin vielä pidemmän aikaa mikrossa. Jostain syystä taikina silti oli tahmea ja takertuvainen. 

Tadaa.

Seuraavaksi tiedossa oli punaisen ja pinkin pussukan arvoitus. Tässä kohtaa olisi pitänyt käyttää punaista pussukkaa jonka tajusin vasta pinkin pussukan sekoitettua veteen. Pinkki pussukka tehtiin pienempään muottiin 1 x lusikka. Tämän massan oli tarkoitus jähmettyä mutta luonnollisestikkaan tämä massa ei jähmettynyt .. :'D Tiedossa siis ongelmia ... Jos joku tekee tämän oikein niin tosiaan pienempään muottiin punainen pussi, 1 x lusikka vettä ja massan pitää seistä noin 10 minuuttia jähmettyääkseen. 

Tässä välissä tein sinisen pussin isoon muottiin 2 x lusikkaa vettä. Laitoin kuorrutetta kahden pohjien väliin sekä kuorrutin sillä koko kakun. 

 

Tässä on sitten mun hieno "pinkki" koristeluaine. Höm. Tämän oli tarkoitus tosiaan olla pursotinpussin sijaan muoteissa, mutta onnistui tämä näinkin. Jauho pienempään muottiin 1 x lusikka vettä. 

Seuraavaksi tiedossa oli koristelua.

Kakussa ei tosiaan sitten ollut olenkaan pinkkiä tuotetta koska se ei jähmettynyt, eikä näin ollen myöskään lähtenyt pois muoteista siististi.. :'D 

Ja niin kakku oli valmis syötäväksi. Totta puhuen tää kakku lojuu vieläkin puolikkaana pöydällä, koska yksinkertaisesti se on ällöttävän makea. Mitä sitten kakun makuun tulee. Suorastaan ällöttävän makea, muistuttaa jonkinlaista raakaa leivonnaista joka olisi otettu liian aikaisin pois uunista. Makuhermoja miellyttää eniten tämä punainen tapaus, mutta muuten sitten aika utoopinen makuelämys. Tämä niin sanottu "sokerikuorrutus" luonnollisesti tuo hyvää makua muttah. 

Jos leivonnaiset olisi aina yhtä "laadukkaita" niin tulisi kyllä säästettyä, heh. 

Ei siinä. Tätä oli mukavaa tehdä ja hauskaa sekoitella aineksia kuin mikäkin tiedemies, höhö. Ja kyllähän tosta ihan hienokin tuli, vaikkakin nyt vähän pussit meni sekaisin keskenää. 

Voin tuoda näitä sitten erilaisia Japanista kaikille niin kaikki pääsee tuskailemaan erilaisista "ihanista" mauista.
Ehkei näiden varsinainen idea olekkaan itse syöminen, vaan niiden tekeminen.

Loppuun video josta sain ohjeistuksen.

Hanami kirsikkapuisto

Oltiin Jennin kanssa tänää ( 14.5 ) kirsikkapuistossa hanami-juhlassa.

Oli mukavaa vaihtelua kun ei ole tullut ikinä tuolla päin liikuttua.

Ehkä joskus pääsen Japaniin saakka näkemään tämän kauniin ilmiön.

Sälää, sälää, sälää ja pienoinen raportti.

Mun on tehnyt jo pidemmän aikaa mieli kirjoittaa tänne, mutten oo tiennyt oikeastaan mitä tai mistä kirjoittaisin. Oon laiskistunut käyttämään järkkäriä ja vielä enemmän kyllästynyt liittämään kameran kiinni koneeseen, jotta voisin sitten kiikutella kuvia tänne saakka. Nyt otin itteeni niskasta kiinni ja kuvat latautuu koneelle. 

Tää postaus on samalla jonkinlainen "keikkaraportti" HITT 'n keikasta, koska en jaksa kirjoittaa sen erikoisempaa ja omaa postausta. Ehkä siis vähän sekavampi postaus tiedossa kera instagram kuvien. 

Prässäilin äitienpäivän kunniaksi. 

Rustokorun hankin 14. huhtikuuta uudestaan. Viikon oltuaan koru tulehtui ja korva turposi suuntaan jos toiseenkin kauttaaltaan, mutta onneksi korun vaihtaminen lävistäjälle pelasti tilanteen. 

Ja on tullut osteltua yhtä jos toista. Ehkä jossain vaiheessa jaksan kuvata uusia vaatteita. Uusin Miyavi levy the others ja Tribal lehti jossa oli Tsuzukun ja Meton haastattelu, jeij. Voitte käydä lukemassa mun arvostelun tuosta kyseisestä levystä täältä. 

Ostoksista puhuttaessa liityin myös Ultimate lover globaliin -eli D 'n faniklubiin. 

Sieltä tilailin faniklubin lehtisiä ja sain kaupanpäälle chekei. ; ;

Vappu oli ja meni. Sainpahan pitää edes hetken tuotakin lätsää päässä.

Mulla on ollut myös suurempia uutisia joista aattelin kirjoitella täällä, mutta säästelen uutista niin kauan kunnes saan postissa jonkinlaisen virallisen paperin. Tästä uutisesta oon todella iloinen ja musta tuntuu että vihdoin mun tulevaisuudella olisi jonkinlainen suunta. 

Ja nyt viimein voisin palata eiliseen päivää. Käytiin äipän kanssa Hobby days -päivillä, jonka hobby hall järjesti. Mentiin alunperin katsomaan duudsoneita. Paikalla oli Jarppi ja HP jotka teki tutunomaisia "temppujaan" ja jakoivat nimikirjoituksiaan. 

Alunperin mun oli tarkoitus mennä HITT 'n keikalle Essin kanssa, mutta Ane liitty meijän seuraan. Käytiin syömässä ja sitemmin liityttin jonoon Senjan ja tämän kaverin seuraksi. Jonotus hyvällä seuralla meni nopeasti ja pian oltiin sisällä, eturivissä yllätysyllätys. Yleisöä oli ehkä .. hyvällä heittämällä 40. Glorialla oli ennen kyseistä keikkaa hellocon tapahtuma, joka oli jonkinlainen lolilta tapahtuma. Olimmekin osallisena kyseisen tapahtuman iltabileitä niin sanotusti. 

Itse HITT keikkaan siirtyäkseni. Tämä oli jo huima kolmas kerta kyseisen artistin keikalle, ja saatoinkin eilen illalla ajatella tilannetta hyvin nostalgisena. Kaikkihan alkoi vuoden.... 2010(?) Tsukiconista. En oo nyt varma oliko se eka vai toka Tsukicon. Höm. Luultavasti toka? Olettaisin. Kuitenkin HITT ilmoitettiin silloiseen tulevaan Tsukiconiin esiintyjäksi ja silloin olin todella innoissani sillä HITT oli ei ollut mitenkään suosittu ja aniharva tiesi artistin (onko asia edes muuttunut miksikään?). Tuntui jollain tapaa toiveiden täyttymiseltä ja todella suurelta. Tsukicon toi tullessaan onnistuneen keikan, onnistuneen Q&A tapahtuman ja nimmaritilaisuuden siinä ohella. Hali oli sellaiselle pikku ernulle mitään mieleenpainuvaisin kokemus. Sen jälkeen oli tutunomaista fiilistelyä kaiken jälkeen, mutta jotenkin se luisui käsistä. Vuonna 2012 HITT tuli takaisin ja kaikki tuntui ihan oudolta ja vieraalta. Yy. Jostain syystä kaikki oli muuttunut enkä saanut millään kiinni tilanteesta. Silloin yleisöä oli jo puolet vähemmän mitä Tsukissa. Sitä luuli ettei mies enää palaisi järjellisistä syistä, mutta toisin kävin. 

Tänävuonna HITT päätti palata jälleen luoksemme. Yleisöä oli luultavasti vähemmän mitä 2012 ja meno oli laimeaa olettamattakin. Arat suomalaiset mitään uskalla tehdä niin rohkean esiintyjän edessä (eikun). Sääliksi hieman käy sillä itse artisti yritti kaikkensa saada porukkaa mukaan, mitä aiemminkin. Ohjelmassa oli japanin sitkeää opettamista, fanin tanssittamista ja paljon kontakteja. Keikan päätteeksi mies painotti että odottaa Japanissa meitä, joten ehkä sitten joskus siellä?  Encorea ei ajanpuutteen vuoksi ollut mahdollista tarjota .. Mutta saatiin nimmaritilaisuus!

Ensimmäisenä otettiin kuva mulle HITT 'n kanssa. Jäätävä selittäminen sen jälkeen herralle että vielä toinen kuva olisi tarkoitus jäädä. Eikä se sitten mennytkään perille kun vasta järkkärin avustuksella, hahah. Herra kuitenkin tuli uuteen kuvaan nopeasti ja höpötti vaihdosta, joten niin sitä vaihdettiin kepeästi puoltakin. Kokoajan miehen omalaatuinen luontaisuus suorastaan loisti -mitään ei kartellut. Jälkimmäisessä kuvassa saimmekin Anen kanssa kokea tuntuvat otteet päissämme, naurattaa. Jostain syystä olo vapautunut koko keikan ajan -koska vaikka tollanen luonnollisuus hieman järkyttääkin Suomalaisia, se on yksinkertaisesti mahtavaa. Herra päästi suustaan ties mitä eikä kukaan voinut kuin vain nauraa koska yksinkertaisesti se vapaus olla ja nauraa. 

Vertailuun 2012 cheki ja eilisen cheki. Jee. Ajat on muuttanut paljon asioita. 

Ja nyt mulla ei taida olla enempää sanoja sanottavaksi. Kiitokset keikalla olleille ja kiitokset sen järjestäneille, vaikkakin se nyt oli rahallisesti aika epäkannattavaa. Silti ihanaa että tälläisiä mahdollisuuksia tulee vaikkei faneja ole. 

Seuraavia keikkoja odotellessa ja varsinkin kesää odotellessa. ; ;