Syksy tekee tuloaan. Kesän oon aina itselle mieltänyt vuodenajaksi, josta pidän eniten, mutta en ole pitkään ollut enää siitä kovin varma. En oo oikein pitänyt mistään vuodenajasta. Nyt syksyn tultua jälleen tunnen oloni hyvällä tavalla levottomaksi, mutta myös levolliseksi. Oon aina ollut melkoinen vilukissa. Viime talvena kaikesta huolimatta opin rakastamaan oudolla tavalla viileää. En vieläkään ymmärrä miten tässä näin kävi, mutta kesät on ollut jo muutaman vuoden jotain, jota en oikein siedä. Kesällä yöt ovat mahtavinta aikaa, ja siihen se taitaakin jäädä. Nyt syksyn värit, viileys ja halloween saa mut hymyilemään.
Näin se ihminen kai muuttuu.
