Kun jää pettää alta

En oo tainnut ikinä kertoa täällä blogin puolella kuinka paljon lukeminen mulle merkitsee, siis ainakin nykyään. Sainhan mä ala-asteella jopa lukutoukka palkinnon (mikä ihme sen palkinnon nimi oli?? onko tätä käytäntöä ees muissa kouluissa??), ja sain jonkun kirjan jota en tainnut ikinä edes lukea. Itseasiassa olin pentuna ihan saamaton lukemisen suhteen, en lukenut ikinä ellei hevoshulluja lasketa. Tietenkin tykkäsin jokaisen lapsen tavoin jos minulle luettiin iltasatu, mutta itse en pitänyt lukemisesta. Mieluummin katselin kirjojen kuvia. Sen lisäksi jonkinlainen lukihäiriö vaikeutti lukemista, ja olin tavattoman hidas oppimaan lukemaan saatika sitten kun opin niin luin tajuttoman hitaasti... joten mieluummin piirsin kuin luin. 

Vanhemmalla iällä aloin lukemaan enemmän lehtiä, mutten vieläkään tarttunut kunnon kirjoihin. Ylä-asteella luin jonkin verran mangoja, mutta silloinkin mieluummin katsoin animea. Mieluummin seurasin kuvitettua maailmaa, kuin että olisin kuvittanut itse maailmaa. Tässä vaiheessa olin alkanut kirjoittamaan, vaikka en vieläkään lukenut. Kirjoitin tavattoman määrän erinäisiä tarinoita, kirjoitin ja kirjoitin. Kirjoitin tuntemuksiani, blogia ja tarinoita. Ilmaisin itseäni piirtämisen sijaan kirjoittamisella, sillä piirtäminen jäi kokonaan. Niihin aikoihin yritin ilmaista itseäni myös videokuvaamisella -kuvasin paljon erinäisiä videoita.
Ylä-asteen jälkeen jatkoin kirjoittamista, katsoin paljon elokuvia mutten vieläkään ollut innostunut lukemisesta. Ensimmäisiä kirjoja jotka todella luin, oli Uma Karman Kaiken se kestää. Ymmärsin, että kirjoista voisi löytyä aivan uudenlainen maailma vaikka olin vieläkin todella laiska kiinostumaan kirjoista. En tiennyt miksi, mutta se tuntui todella vaikealta. En jaksanut lukea, en vaikka tiesin niistä löytyvän monia maailmoja joihin ihastuisin. 

Tietenkin minun piti lukea twilight kirjasarja, ja se olikin ensimmäinen pitkä sarja jonka luin. Nykyään en kyseisestä sarjasta muista mitään kirjojen pohjalta, mutta se oli ensimmäinen tarina jota todella luin innoissani pysähtymättä. Vampyyrit saivat pienen tytön pään sekaisin. Ja vaikka huvittavaa onkin myöntää, niin tämän jälkeen seuraava pitkä kirjasarja jonka luin oli Fifty shades of Grey. Löysin kyseisen kirjasarjan juuri julkaistuna kirjamessuilta, silloin kun kukaan ei vielä tiennyt mistä oli kyse. En edes tiedä mikä siinä vetosi niin paljon, mutta olen aina hurahtanut synkempään settiin. En edes oikeasti tainnut tietää mihin tartuin, kun tartuin kyseisen sarjan ensimmäiseen kirjaan.
Löydettyäni Becca Fitzpatrickin Langennut enkeli kirjasarjan olin todella hämmentynyt, sillä löysin tämän sarjan samoihin aikoihin Grey sarjan kanssa. Näiden kahden myötä en ole enää lakannut lukemasta. Langennut enkeli kirjasarja oli niin syvälle sieluuni hukkuva, että näin päähahmon unissani. Ymmärsin, mitä löytäisin kirjoista. Ja rakastin sitä. 

Nykyään tiedän sen huumaavan tunteen, kun ei halua irroittaa kirjasta ja haluaa vain lukea lukemisen perään. Tiedän kuinka kipeästi joskus janoaa päästä takaisin kirjan maailmaan. Olen lukenut monia sarjoja, ja rakastunut yhä uudestaan maailmoihin jotka ovat olemassa ainoastaan kansien välissä. Ja varsinkin kirjat ovat tarjonneet minulle avaimet fantasiaan jota niin rakastan, ne ovat tarjonneet avaimet lähelle olentoja joihin välillä niin koen samaistuvan.

Kirjamessut olivat jälleen. Ajatella, koko messukeskus oli taas pullollaan uskomattomia kirjoja ja en voinut kuin taas ihmetellä niitä tarinoiden määriä. Jokainen meistä oli etsimässä omaa maailmaa johon sukeltaa. Ja löysin taas monia kirjoja.

Haruki Murakamin kirjat ovat todella lähellä omaa sydäntä. Haruki on todella kekseliäs kirjailija, joka tarjoaa aivan uudenlaisen lukuelämyksen. Hänen luomansa kirjat ovat aivan erilaista luokkaa, ja monet eivät niitä ymmärrä mutta itse olen ainakin ihan rakastunut. Nyt omaan kokoelmaan tuli kaksi uutta tulokasta Maailmanloppu ja ihmemaa, sekä Suuri lammasseikkailu! ♥ Suosittelen kaikille lämpimästi josset ole ikinä lukenut hänen kirjoja.

Kun jää pettää alta on kirja jota olen odottanut ihan palavasti, enkä oikeasti ees tiedä kunnolla miksi. En ole lukenut aiemmin Camilla Greben kirjoja, joten en voi sanoa sen johtuvan edes kirjailijasta. Tiesin vain heti kun näin tämän kaupoissa, että tämä on aivan pakko lukea. Odotin messuille pääsyä, jotta saisin sen hieman halvemmalla kuin kaupasta ostettuna - noh säästin jopa 2€. Nyt olen kirjan onnellinen omistaja. Pitkään mietittyä miksi haluan kyseisen kirjan päädyin siihen ajatukseen, että kannella on mahdollisesti paljon vaikutusta asiaan. Se on nimittäin aivan ihana. Odotan tältä kirjalta ihan tavattoman paljon, joten toivottavasti en joutuisi hirvittävästi pettymään. 

Näiden kolmen lisäksi ostin myös kirjat; Erika Vik: Hän sanoi nimekseen Aleia, John Green Kaikki viimeiset sanat,  Sergei Lukjanenko yöpartio. Näiden lisäksi olisi varmasti löytynyt vielä hurjasti enemmän kirjoja, mutta totta puhuen noihinkin meni ihan riittävästi rahaa. Saa nähdä mitä ajatuksia nämä kaikki kirjat tulevat herättämään, odotan sitä innolla. 

Kyllä, suhtautumiseni lukemiseen on muuttunut vuosien saatossa aivan täysin. Lukeminen on tullut isoksi osaksi elämää kirjoittamisen lisäksi, ja ehkä vielä joskus innostun piirtelemään kuten pentuna. Asiat muuttuvat siinä missä mieltymykset, mutta uskon lukemisen avartavan omaa elämää aina sen verran etten siitä luovu. Ehkä hetkellisesti, mutta eiköhän aina löydy joku kirja joka saa mielenkiinnon syttymään. 

Ainin, jos teitä kiinnostaa enemmän lukea mitä kirjoja luen niin jaan linkin josta pääsette blogiini jossa arvostelen lukemiani kirjojani. :)

https://insideherstories.blogspot.fi/

Tällä erää ei mulla muuta, hyvää alkanutta viikkoa kaikille! ♥ 

In the muddy water we’re falling

Tervetuloa taas uuteen postaukseen. Viimeisestä on aikaa, joten tämä postaus tulee sisältämään paljon, paljon asiaa. Tai ainakin niin luulen, kuitenkin, eiköhän käydä itse postaukseen!

Yli vuoden opiskelujen jälkeen oon virallisesti Teatterilan maskeerajaa, ja viimeiset päivät onkin mennyt näyttöihin harjoitellessa ja näytöissä käymisessä. Näytöt on aiheuttanut itselle aina suurta stressiä, joten on helpottavaa nyt kun ne ovat ohitse. 

Seuraavaksi läsäytän hirvittävän kasan kuvia, enjoy! 

On tullut käytyä lentokentällä, on tullut käytyä sirkus finlandiassa sekä tapaamassa X Japanista tuttua Yoshikia. Näiden kaiken lisäksi päädyin Ylen aamuohjelmaan haastateltavaksi ja ohhoih, jännityksen määrä oli jotain niin suurta. Jos teitä kiinostaa käydä katsoa haastattelu niin se löytyy täältä.  Kaiken tämän jälkeen oma elämä tuntuu sirkukselta.

I love me -messuilla tuli nähtyä Jeffree Star, sekä ostettua vielä muutama huulipuna häneltä. Oli ihan järkyttävä ryysis, mutta ilmeisesti ihmiset ei oikein uskoneet että faneja löytyisi niin paljon, mutta kyllä vain löytyy. Näissä kahdessa kuvassa käytän tuota no tea no shade huulipunaa, ja oon odottanut jo kauan että saisin sen hyppysiini! 

Mitähän muuta? Elämässä on tapahtunut niin paljon kaikkea, että on melkein jopa rentouttavaa ihan vain käydä ystävien kanssa kahvilla ja lukea hyvää kirjaa. Totta puhuen rentoutuminen ei pitkään jatku, sillä nyt täytyy alkaa etsimään ahkerasti töitä! Ja hei, kohta on halloween täällä! En malta odottaa ;______; ♥