Nautintoaine joka on ollut osana historiaa jo monet vuosisadat, ja varsinkin osana Suomen kulttuuria. Niin kuuluisa alkoholi, josta käydään kaiken aikaa keskustelua lakienkin parissa. Juuri tänä iltana haluan kirjoittaa kyseistä aineesta, jota niin moni Suomalainen nauttii.
En halua osoittaa ketään syyttävällä sormella, en halua tuomita, enkä olla vastaan tai puolesta – haluan ihmetellä sitä mitä juuri kyseinen aihe minussa herättää.
Erään ystäväni kanssa olen miettinyt monesti, että
onko niitä lapsia pakko tehdä maailmaan, jos ei todella ole valmiita niitä kaitsemaan? Monilta äidiltä olen sen sijaan kuullut, että ei sitä vanhemmaksi tulla sillä hetkellä kun on synnyttänyt ja lapsi on sylissä. Tottahan se on; opitaanko lasta rakastamaan kun se on sylissä? Onko opittu vastuulliseksi vanhemmaksi jo ennen lapsen syntymää? Sillä… mikään ei tapahdu sillä hetkellä, kun lapsi on jo sylissä.
That’s the problem with drinking, I thought, as I poured myself a drink. If something bad happens, you drink in an attempt to forget; if something good happens you drink in order to celebrate; and if nothing happens you drink to make something happen.
— Charles Bukowski
WOMEN (1978)
Suomalaisilla on kulttuuri, että oli juhla mikä hyvänsä, oli saavutus tai tappio mikä tahansa; aina on syytä juoda. Aina on syytä yleensä juoda vieläpä siihen kuntoon, ettei muisteta omaa nimeä. Aina. Aina voidaan kohottaa maljaa. Siihen on opittu, eikä se tule katoamaan kulttuuristamme mihinkään.
Joten on sitten jokaisen oma päätös, käyttääkö ja miten käyttää. Kotipuolesta nopeasti opitaan se, mikä on hyväksi ja mikä on pahaksi. Kotipuolessa jossa alkoholia menee enemmän kuin laki sallii, on lapsesta itsestään kiinni kännääkö heti teininä itsensä putkaan vai pysyykö peloissaan raittiina. Suomessa on vaikea löytää hillittyä juomakulttuuria, joko sitä ryypätään hullunlailla, tai sitten ei ollenkaan. Toisaalta jotkut sanovat, että nykyinen sukupolvi on alkamassa arvostamaan laatua määrän sijaan – tiedä siitä sitten.
Palatakseni aiheeseen siitä kuinka perheissä käytetään alkoholi. Minusta on vastuutonta, jos vanhemmat eivät kykene olemaan raittiina lapsensa edessä – tai edes siinä kunnossa, että voi sanoa kykenevänsä huolehtimaan lapsestaan. Ei lapsella pitäisi koskaan olla syytä vanhempi vanhempien sijasta, lapsen täytyy saada olla lapsi. Jos taas raittius on niin vaikeaa, minusta olisi syytä miettiä onko todella tarpeeksi vastuullinen kasvattamaan lapsensa. Aina kaikki valittavat, että tupakointi tappaa ja sitä ei sovi harjoittaa lasten lähellä, mutta kaikki on kuitenkin ihan okei että vanhemmat juovat lasten edessä? Ylipäätänsä, olen sitä mieltä että on jokaisen vastuu miettiä ennen lasten tekoa, onko todella olemaan vastuullinen vanhempi kaikella tavalla. Onko elämä siinä tilassa että se kestää uuden ihmisen?
Otetaan nyt esimerkkinä se, että halutaan lapsi ja sitten juodaan kaikki päivät. Lopulta lapsi joutuu lastenkotiin, ja joutuu varttumaan sen tiedon kanssa että vanhemmat olivat kykenemättömiä huolehtimaan lapsesta. Tai, että lapsi joutuu varttumaan kodissa jossa alkoholismi on osa arkea. Joko lapsi pelkää tulevaisuudessaan monen moisia asioita, tai sitten hän löytää itse itsensä ojasta. Niin kauan kun ei ole lapsia, voit tehdä alkoholilla mitä lystää ja tuhota itseäsi, mutta kun sinulla on lapsia – sinulla on vastuu pienen ihmisen elämästä. On niin monia tuttavia, joiden vanhempien luokse haluaisin vain mennä kysyäkseni mitä ajattelit, niin monta, että itkettää.
Todella monissa perheissä kerrotaan, että ei ongelmaa ole. Mutta yleensä se kertomus menee kutakuinkin näin; otan viiniä ruoan kanssa, otan viiniä vain työpäivän jälkeen, otan viiniä vain rentoutuakseni, otan viiniä saadakseni unta, otan viiniä vain hyvän maun vuoksi, otan viiniä vain… vain. Ja yksi lasi aina vain joka ilta. Onhan se nyt
vain viiniä, niin tuskin se mitään huolettavaa voi olla – mutta voiko? Jos joka päivä tarvitset viiniä; syödäksesi, rentoutuaksesi, nukkuaksesi niin ehkä olisi syytä harkita olisiko keinoja tehdä ne asiat ilman alkoholia. Viinit muissa kulttuureissa ruokien kanssa on ollut pitkään osana, ja nyt se on myös tulossa Suomeen – silti olen hieman epävarma omaksuuko suomalaiset todella sitä sivistynyttä käyttöä ruoan kanssa vai jatkuuko se senkin jälkeen pitkin iltaa tissutteluun. Ja aina kuuluu se;
vain tissuttelen, vain ihan vähän. Joka päivä ihan vähän.
Ei tarvitse olla absolutisti kirjoittaakseen mitä kirjoitan juuri nyt. Haluaisin vain havahduttaa ihmisiä välillä omaan käyttämiseensä. Haluaisin havahduttaa heidät siihen todellisuuteen, että alkoholin käyttöä pitäisi todella miettiä. Ei vain muiden takia, vaan myös itsensä takia.
I tried so hard to fight it but it's hopeless
Am I your child?
Or just a charity award?
