Suomenlinna

Helsinki kauneimmillaan, vaikkei sää ihan vakain ollutkaan.

Suomenlinassa tuli pitkästä aikaa poikettua. 

Paras ystäväni vastaa

Päätin tehdä tälläisen postauksen joita on näkynyt jo muutamien bloggaajien blogeissa, joten ajattelin että miksen minäkin. Kysymyksiini vastasi paras ystäväni Jenni, joka on myös ylhäällä kuvassa. :) Kysymyksien alla vastaus oliko hän vastannut oikein. On aina kivaa tietää mitä läheiset ihmiset ajattelee itsestä, ja miten ne sut tulkitsee.


1. Missä hän on syntynyt?
helsinki

oikein :)

2. Jos hän katsoo telkkaria, sieltä todennäköisesti tulee… 
salkkarit

heh, jep.... 

3. Minkälaisista elokuvista hän pitää?
seikkailu/draama

paljon kaikkea tulee kateltua, mutta enimmäkseen kyllä näitä :D 

4. Minkälaista musiikkia hän kuuntelee?
enimmäkseen japskia

näinä päivinä menee enemmän kyllä kaikkea muuta kuin japsia.. :D länsimaalaista, suomalaista...

5. Mikä on hänen inhokkiruokansa?
sienikastike

tosiaankin hyi..

6. Mitä hän voisi syödä päivittäin kyllästymättä?
bataattia

en ehkä ihan kyllästymättä... liian makeaa syödäkseni sitä joka päivä... 

7. Jos leipoisit hänelle synttärikakun, millainen se olisi?
yksisarvisia ja sateenkaarua

8. Mikä on hänen kengännumeronsa?
38

oikein

9. Jos hän keräilisi jotakin, se luultavasti olisi…
bändikamaa

taitaa se jo aika keräilyksi mennä..... 

10. Asia, jota usein teet, josta hän ei pidä?
asioiden toistaminen

muutaman kerran toistaminen ei haittaa, mut... :D 

11. Minkä parissa hän viettää mielellään useita tunteja?
musiikin ja sarjojen/elokuvien

agree :D

12. Mitä hän osaa erityisen hyvin?
jakaa innostusta

Jee, tiiän tän kyllä itekkin... :'D Saan jotain ihmeellistä energiaa innostuksen jakamisesta (+puhumattakaan siitä energiasta kun näen jonkun todella innostuvan innostamiseni myötä.. hmp) 

13. Mitkä ovat hänen oudoimmat tapansa?
mikään tapa ei ole outo

...se on hyvä :D 

14. Mikä on oudointa josta hän tykkää?
mikään ei ole outoa

jee :D 

15. Mitä kolmea asiaa hän kantaa aina mukanaan?
puhelin, rannekello, poonari

oikein!

16. Mikä saa hänet ärsyyntymään?
valehteleminen ja saamattomuus

agree :)

17. Entä piristymään?
musiikki ja ystävät (hope so)

molemmat piristävät kyllä :) 

19. Jos hän olisi eläin, hän olisi…

hevonen/koira ?

hevonen kyllä luultavasti.. theh. 

Korkee seikkailupuisto

(ps. ei ole sponsoroitu kirjoitus) 

Halusin päästä kirjoittamaan välittömästi tästä aiheesta, koska miksei? 

Käytiin tänää Jennin kanssa Korkee seikkailupuistossa, Paloheinässä. Korkee seikkailupuisto löytyy myös Mustikkamaalta (Korkeasaaren vierestä). Rannekkeelle tuli hintaa 24€ + hanskat jotka taisi maksaa 3€? (Ilman näitä hanskoja en olisi kyllä pärjännyt, joten suosittelen kaikille...). Ranneke takaa kolmen tunnin olemisen puistossa, mutta me ei kyllä jaksettu ihan sitäkään aikaa olla. En myöskää tiedä kuinka tarkkaa tämä on, ja kuinka tätä valvotaan? Joka tapauksessa. 

En ajatellut esitellä ratoja sen erikoisemmin, joten jos kiinostaa niin suunnatkaapa Korkee seikkailupuiston nettisivuille (https://korkee.fi/). Haluan keskittyä puhumaan siitä, miltä todella tuntui korkeapaikkakammoiselle heilua 3-15 metrin korkeudessa. Oma korkeanpaikankammo on ollut ongelma jo lentokoneella lentäessä, ja nyt kahdeksan lentämisen jälkee alkaa olemaan jopa ihan mukavaa istua koneessa. Itsellä kyseiseen pelkoon on auttanut terve välttely, mutta myös terve kohtaaminen. Monet lennot luin/kuuntelin musiikkia, ja kun lopulta kykenin niin kohtasin sen miltä ulkona näyttää. Nykyään voin katsoa kun kone nousee ja kun kone laskee, ja se tuntuu aika superilta. Ihmisenhän ei pitäisi enää käsittää tietyssä pisteessä korkeutta, jonka pitäisi helpottaa pelkoa mutta niin. 

Ihminen myös pyrkii välttelemään sitä mikä tuntuu pahalta; jos korkeat paikat kammottaa, hän ei niihin mene. Jos kova vauhti kammottaa, hän kiertää kaikki sellaiset paikat. Mutta miksi? Ihminen pelkää mitä voisi sattua, ihminen pelkää sitä mitä ei täysin voi kontrolloida. Vaikka tilanne olisi niin sanotusti turvattu, voi tilanne tuntua todella vaaralliselta ja jopa uhkaavalta. Voi myös olla, että takana on traumaattinen kokemus, esimerkiksi korkealta tippuminen. Yleensä kammo kuitenkin tulee ilman varsinaista syytä, itse olen yhdistänyt kammon lähinnä vanhemiseen. Mitä vanhemmaksi oon tullut, sitä enemmän oon alkanut karttamaan korkeita paikkoja. Siitä huolimatta haluaisin teidän jokaisen nyt keskittyvän miettimään miksei kohtaa pelkoja? Tai miksi antaa pelkojen hallita omaa elämää ja omaa elämistä? Pelot on tunteita siinä missä muutkin, ja niitä pitäisi kyetä kohtaamaan. Pelot käynnistävät meissä pakenemis reaktion, joka saa meidät vaipumaan pelon alle ja vaikertamaa että ei se ole turvallista. Ei ehkä olekkaan, mutta mikä elämässä olisi turvallista? Monet muutkaan asiat jotka eivät käynnistä meissä pelkoa on silti täynnä vaaroja, silti olemme mieltäneet ne asioiksi jotka ovat ihan okei. 

Pelko oli todella aiheellinen tänää, sillä koin pelkoa noustuani tikapuita pitkin monien metrien korkeuksiin. Juuri niin korkealle että aivot huutaa, että älä nyt oo tosissas. Siihen kun lisätää edes takaisin huojuvia tikapuita, vaijereita, lumilautoja, lautoja ja sun muita niin nauru on kaukana. Itseasiassa pelko ei ollut vielä niin läsnä helpoilla radoilla, mutta pelko tuli tutuksi kun radat muuttui vaikeammaksi ja samalla liikkuminen tapahtui korkeammalla. Mielenkiintoinen fakta oli se, että vaijeriliuku ei ollut pelottavaa (liu'taan vaijerin varassa eteenpäin), mutta alas hyppääminen vaijerin varassa oli mahdotonta. Aivot teki taas hokkuspokkus tempun, ja koki että alas hyppäämisessä ei ollut järkeä mutta eteenpäin kyllä oli turvallista liidellä. 

Silti oli hauskaa, ja ihan tajuttoman opettavaista. Oppi ittestään ja omasta kehosta paljon. Pääsi todella koettelemaan itseään, ja pidin siitä erityisesti. Vauhdista oppi nauttimaan, korkeaa sieti jotenkin ja nyt mieli on jotenkin tosi euforinen. Suositellen ehdottomasti kaikille näitä puistoja! Vaikka olisi vähän pelkoa korkeita paikkoja kohtaan, niin miettikää kuinka mukavaa olisi jos pelot olisivat edes vähän pienemmät? Koska pelkoja ei saa pois ellei niitä kohtaa. Mukava tapa viettää kesäinen päivä, sillä puistot on rakennettu suurien puiden alle joista harvoin aurinko pääsee läpi. 

Loppuun youtubesta löydetty video liittyen aiheeseen

 https://www.youtube.com/watch?v=wnT19AG-9Lk

Kertokaas mulle pelkojanne ja kuinka ootte yrittäneet päästä niistä yli?

Oot hetken hetkessä kiinni siis on sinun aikasi

Voiko muumimukeja olla liikaa? Vastaus: ei 

Voiko sellaisia mukeja olla liikaa jotka on lasia, mutta kestää kuumaa? Vastaus: ei

Voiko liikaa käydä keikoilla? Vastaus: ei

Voiko olla ujosti tyytyväinen siihen miltä näyttää lähtiessää ulos? Vastaus: kyllä

Voiko olla niin hätäinen päivittämään blogia, ettei jaksa odottaa enää? Vastaus: kyllä 

Kenen toiveita sä toivot

Tuli taas käytyä Ateneumissa, sekä käytiin myös syömässä Fafasissa. Ihan tajuttoman hyviä pitoja, yy itkettää. Ja pitkästä aikaa sai juoda lasipullosta kokista! Ihan parasta (olen edelleen sitä mieltä että maistuu ihan eriltä kun pullosta..).

Lauantaina 15.7. oli Valkoisessa salissa Milk, eli Amerikasta tuttu drag. Hänen lisäkseen esiintymässä oli Lady Clapback, Theodora Rex, Rätt Queen sekä Miss Vinyl Evy. Jopo Simeon K oli vetämässä showta. Ensimmäinen esitys oli tosiaan vasta kahdeltatoista yöllä, joka oli eriskummallinen aika tälläiselle esitykselle. Toinen esitys alkoi puoli kahdelta. Joskus vähän päälle kahden pintaan show oli ohi, vaikkakin paikan päälle sai vielä jäädä kuluttamaan kukkaroa juomingeilla. Valkoinen sali paikkana oli tilava, vaikkakin ilmastointi oli epäilemättä olematon... Joka tapauksessa, oli kokemisen arvoinen show! :) Toivottavasti nää drag hommelit alkaisi yleistymään Suomessa, koska rakastan. 

kenen unia sä katsot

kenen toiveita sä toivot

kenen pelkoja sä pelkäät

kenen sydäntä sä kannat

Don't say a word while we danced with the devil

Pretending we're in love, when it's never enough

Don't say a word while we danced with the devil

Mun viimeiset päivät on mennyt tälläisissä merkeissä. Pride viikko loppui kulkueeseen omalta osaltani, ja oli taas tosi kivaa olla osana kulkuetta. Puistojuhlissa tuli myös piipahdettua.

Tuli käytyä myös Nuuksiossa patikoimassa, enkä enää ikinä ole kyseenalaistamatta näitä kylttejä siitä että kuinka pitkiä matkoja jotkut reitit on. Piti kävellä 4.4 kilsaa, mutta päädyttiinkin kävelemään päälle kahdeksan kilsaa vain koska matkaan ei ollut laskettu molempiin suuntiin vaan ainoastaan määränpäähän...

Ja no... tuli myös yllättävä meikkiprokkis eiliselle, joten tuli vietettyä eilinen päivä musiikkivideon parissa. Siitä varmasti vielä myöhemmin lisää kunhan musiikkivideo tulee julki!

Tänää tuli käytyä vielä katsomassa the handmaiden, ja aa suosittelen kaikille kyseisestä leffaa. :)

Hyvää alkavaa viikonloppua kaikille! ♥