keskiviikko 31. joulukuuta 2014

As long as I’m alive inside you, the music will continue to play every day.




Aina yhtä uljaat * ^ *





Joulu tuli, joulu meni.
Kuvia saaduista joululahjoista. Viimeisempänä kuvaa ystävän tuomista Japani -tuliaisista. 
Jouluna ei tapahtunut yhtään mitään sen erikoisempaa. Sukulaisten kanssa tuli vietettyä aikaa. 
Nyt joulu on ohitse, joulupyhineen. Jokseenkin jopa helpottavaa.

Huomenna vietetään vuoden 2014 viimeistä päivää.
Saa seurata Niconicolta Stylish wave Countdownia, jonka jälkeen voi siirtyä syömään, sekä katselemaan ilotulitteita pihalle. En ole ikinä oikein innoissani vuoden vaihtumisesta, saatika sen juhlistamisesta, mutta täytyy taas toivoa, että kaikki sujuu hyvin.:)

Toivotan nyt teille kaikille turvallista uuden vuoden viettoa. 
Varokaa niitten rakettejen kanssa pienet lukijani! 

for 2015:
  • learn to unapologetically say no.
  • read, read, read, read. read
  • write more. write about everything.
  • pick up your camera again
  • tell more stories 
  • keep ur skin moisturized
  • appreciate every square centimeter of ur body
  • don’t give a shit about what others think of u
  • be patient. be thankful. 
  • life is not a competition. stop treating it like one.
  • have more solo dance parties in ur room
by. tumblr. 

torstai 11. joulukuuta 2014

Ajellaan ajamisen vuoksi.

Luovutin joulukalenterin suhteen. Poistan noi tehnyt postaukset kokonaan. Yritin, muttei tullut mitään. Oon tällä hetkellä töissä, joten sekin veroittaa päivistä. Eikä yksinkertaisesti aihetta löydy tarpeeksi. Näin illan tullen haluan vielä kuitenkin jakaa teille jotain. Koin asian tärkeänä, vaikka olenkin vasta ajokortin saanut. Siitä huolimatta.

Joka viides autoilija ei käytä suuntavilkkua. 

Ei tarvitse uutisia tietääkseen tämän. Ootteko ikinä seurannut muiden autoilijoiden ajamista? Pahinta taitaa olla, kun kaistaa vaihetaan, ilman minkäänlaista vilkkua. Käännyttään, eikä laiteta vilkkua. Vaihdetaan kaistaa, eikä laiteta vilkkua. Oletetaan, että vilkku on vain muille autoilijoille, mutta vilkku on myös suunnattu; kävelijöille, pyöräilijöille ja niin edelleen. Autoillessa aina aattelee, että eihän siinä mitään ongelmaa ole. Ajamisessa. Mutta vaikeuksia tuo autoilijat, joista ei voi tietää ikinä mitä ne päättää. Pahinta on, että auto vain päättää tulla eteen. Jos autoilija ei huomaa sinua, pahimmassa tapauksessa kylkeen.

Aikomuksenihan ei ollut valittaa suoranaisesti asiasta, mutta. Krhm. En yritä ymmärtää edes näitä ihmisiä, jotka eivät ymmärrä vilkun tärkeyttä. Tai ollaan joko liian laiskoja, että käytettäisiin. Aatellaan, että mihinpäs sitä tarttee. Ja kyllä kaikki väistää, kun minä tästä nyt tulen minun autollani.
Loput ajattelevat, etteivät he käytä vilkkua jossain risteyksessä, kun ei muita autoja näy. Sitten ajatellaan niin taas, ja taas, ja lopulta se muuttuu jatkuvaksi ajatukseksi. Mitä jos jossain pimeydessä seisookin auto, jossa ei ole valoja? Sepä se. Sitten käytetään vilkkua kaistalla, josta ei voi kuin kääntyä yhteen suuntaan, ja silloin vilkutetaa jo ennen kaistalle tuloa. Jotenkin hassua, miten porukka ei myöskään ymmärrä, että vilkulla pyydetään lupaa kaistalle tulemiseen. Herätetään muut autoilijat. Ilmoitetaan aikeista. Ei vain töräytetä sillä ladalla siihen nokkaan puskurilla.

En oleta tän postauksen muuttavan mitää. En oleta, että yksikään oikeasti muuttaisi itsekästä tapaa ajaa. En oleta, että yksikään teistä oikeasti jäisi miettimään tätä asiaa, ja ajattelisi miltä tuntuu kun edessä ajava auto ajaa etee kertomatta sinulle.

Suomalaiset eivät osaa puhua. Mutta myös liikenteessä kommunikointi on surkeaa.

maanantai 24. marraskuuta 2014

NU'EST 23.11.2014

Kävellään tutut rappuset ylös, suunnataan alas katsomoon. Emme pääse sinne. Vartija osoittaa parvelle vieviä rappusia. Vilkaisemme toisiamme, mutta suuntaamme parvelle kummissamme. En yritä ymmärtää, mistä on kyse. Ylös päästyämme, alan hahmottamaan. Ihmisiä on paljon parvella, eikä kaiteita näy. Kaiteista lähtee jokaisesta kohdasta noin kolmen rivin yleisö. Mahdollisuudet näkymät lavalle on mahdottomat. Kierrämme parven, mutta palaamme takaisin. Onhan meillä sentään seinän kokoinen kankainen kuva, joka kuvaa lavalle. Musiikin alkaessa tunnen surua, mutta myös turhautumista. Olen pahoillani kovempien fanien kohdalla, jotka seisovat kankaisen kuvan edessä. Maksettuaan liikaa, oletettuaan liikaa. He luulivat näkevänsä idolinsa, mutta saivatkin mahdollisuuden vain katsoa kuvaa kankaalta.

Yleensä kirjoitan keikka raportteja. Tänään minusta tuntuu, etten olisi edes käynyt keikalla eilen. Minulla ei ole selviä muistikuvia, ei kunnon näkemystä ihmisistä. On vain kangas, joka jäi kummittelemaan mieleeni.

Kirjoitin BVBn keikasta vähän aikaa sitten. Siitä ei ole edes kauaa. Ajattelin kauhuissani, että taas Nosturi on loppuunmyyty. Ajattelin toiveikkaasti, että Nosturi olisi parantanut. Viimeksi saliin ei päässyt sisään, ellei änkenyt henkensä edestä. Tällä kertaa oli onnekas, jos näki edes vilaukselta jäsenet. Joku voisi tulla pätemään, että eikö musiikki riitä. Noh. Riittää. Mutta kai jokainen tietää keikkojen tarkoituksen? Sitä tyhmempikin tajuaa, että haluaisi ehkä mahdollisesti nähdä jotain. Kyllä musiikki riittää, mutta omasta mielestä pitäisi olla edes jonkinlainen mahdollisuus nähdä jotain. Joku voisi sanoa, että mene jonottamaan, jos haluat nähdä. Voisin tehdä sen kaiken. Voisin, jos tietäisin, että paikkaan myydään liikaa lippuja. Voin sanoa, että Nosturi tekee sen ilmeisesti aina. Ei välitetä, jos ei nyt kaikki satu näkemään. Jos bändi tulee Koreasta saakka, eikä paluusta ole tietoakaan, niin eiköhän sitä oikeasti haluaisi myös nähdä sen kerran. Ja tuli bändi sitten mistä vain, niin kyllä mä ymmärrän, jos ihmiset turhaantuu tän järjestelyn vuoksi.


Me saavuttiin Nooran kanssa puoli kuuden aikoihin Nosturille. Jonoteltiin sisälle. Saimme mahdollisuuden ostaa julisteen, tai mennä narikkaan. Ilmeisesti myynnissä oli ollut paitojakin, mutta ne olivat loppuneet. Heitimme tavarat naulakkoon, ja suuntasimme saliin. Poikkeuksellisesti jouduimme suuntaamaan parvelle, syystä tai toisesta. Parvelle päästyämme totesimme, että mahdollisuudet nähdä lavalle on todella, todella pienet. Mutta olihan sentään seinälle saatu kangas meitä toivottomia varten! Järjestäjät siis varmasti ajattelivat, että 45,95€ (toimituskuluineen n. 50€) maksettuaan on ihan okei tuijotella kankaalta. Ymmärrä kyllä, jos kyseessä olisi suuri halli keikka, josta toisesta päästä näkeminen on mahdottomuus. Mutta kun kyseessä on klubi – keikka, niin mitä ihmettä.
Keikka pyörähti käyntiin. Ei mulla ole mitään sanoja kuvaamaan keikkaa, koska kuten sanoin. Mun mielikuvat keikasta on todella pienet, lähes olemattomat. Jo puolen tunnin päästä ilmoitettiin, että biisejä on enää kolme jäljellä. Ilmeeni taisi venähtää. Keikkahan vasta puolelta alkoi. Viimeisien biisien aikana seinille kiipeiltyä saattoi nähdä vilauksen jäsenistä, mutta vain jos todella kiipesi pitkin seiniä. Puoli kahdeksalta keikka oli ohi. Tällä kertaa oloni ei ollut tyhjä, eikä tyhjennetty. Oli vain hetki, joka tuli ja meni. Hetki, jolla ei ollut minkäänlaista merkitystä. Ulos päästyäni vedin ilmaa keuhkoihini, ihmetellen, missä juuri olin huikean tunnin.

Yhtä asiaa ihmettelen näillä keikoilla: onko se niin jumalattoman vaikeaa huomata niitä kuvia seinillä, jotka kieltävät kuvaamisen? En osaa laskea, kuinka monta kameraa näin. En osaa laskea, kuinka monta kuvaa olen jo netissä nähnyt. Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää? Itse artisti on luultavasti tehnyt määräyksen, ei Nosturi. Mikä siis kunnioittamisessa on niin vaikeaa? Tällaiset teot saattaa pahimmassa tapauksessa johtaa siihen, ettei paluuta enää tule. Ei kaikki katso sääntöjen rikkomista hyvällä, jos se tarkoituksella on laadittu. Häpeäisitte.

Ja yritän ymmärtää, koska Nosturi ymmärtää olla myymättä lippuja liikaa. Jos tiloja ei ole, niin turha sitä paikkaa täyteen on lastaa. Tai ilmoittakaa vaikka, että mahdollinen este näkyvyyteen. Ei sitä varmaa porukka ymmärrä, joka sai seistä alhaalla vain ylimääräistä maksettuaan, ja nähtyään kaiken, että jotkut eivät nähneet kertaakaan artistia. Ihmiset tolkuttavat, että ei kannata jonottaa. Mitä muuta ihmiset enää voi, jos ne haluaa nähdä keikoilla jotain? Sepä se.  Kun katoin niitä lukuisia faneja parvella, joiden kasvoille levisi epätoivoinen ilme, jopa tuskainen. Ymmärrettyään, ettei mahdollisuutta näkemiseen ole. Miltä se teistä tuntuisi, jos olisitte odottaneet idoleitten näkemistä ikuisuuden? Monet vuodet? Ja sitten, kun he viimein tulevat Suomeen, niin järjestelyjen vuoksi ei näe mitään. Voin myöntää, etten nähnyt gazettessa itsekkään sen enempää, mutta tiedän, että jos olisin mennyt omaa viisauttani taaksepäin, olisin nähnyt. Mutta jos mahdollisuudet näkemiseen ovat yhtä kuin nollat, niin vaikea sitä läpi ihmisistä on nähdä. Eniten surettaa niiden puolesta, jotka olivat vielä enemmän faneja, muttei saaneet mahdollisuutta nähdä.



Mitä tähän keikkaan tulee kaiken kaikkiaan, en jaksa uskoa meneväni enää muille Korealaisten keikoille. Riippuen monista tekijöistä, jää nähtäväksi. Silti Japanilaisten bändien maailma, että keikat ovat enemmän mua varten. 

perjantai 14. marraskuuta 2014

S E L L I N G ! !

I am selling some stuff
Shipping's from Finland ~~~~ worldwide
All prices are without fees and shipping 
Payment via Paypal

Feel free to contact me if you are interested.
mutikam@suomi24.fi

Myyn kaikkea turhaa pois, joten höristäkääpä korvanne!
Postitus mahdollinen, että nouto Helsingistä.
Postikulut ei ole merkitty hintoihin, mutta ostaja maksaa kulut.
Jos jokin kiinostaa, ottakaa yhteyttä.
mutikam@suomi24.fi

Alice nine graced the beautiful day DVD 14€
An cafe nyappy go around the world DVD 14€

the micro head 4n's TOUR 2013 Size: L (really like S)
14€ 

MUCC TOUR 2009 Size: S
14€ 

 BLACK LINE TOUR 2012 Size: S
14€ 




pants 25€

 ORANGE PLANET 1 3€
BLACK LAGOON 009 (JPN) 3€
Model 3 3€
Cherry Juice 2 3€
BLEACH 1 3€
Hellsing 1 3€

Eat you alive Ryohei cheki 10€   

Kaya photoset 10€

HELLSING 2 DVD 5€

 HELLSING 3 DVD 5€

Black Lagoon 01 DVD 5€

 Hopeanuoli 2 x disc DVD 10€

 tokio hotel t-shirt 10€

tokio hotel hoodie 25€

maanantai 20. lokakuuta 2014

Täydessä vuoristoradassa, ilman selvää päämäärää.

Mulla ei oo yksinkertaisesti mitään sanottavaa.
Mun mielessä on jokin lukko, enkä löydän mitään jaettavaa.
En kuvia, en sanoja, en tapahtumia. Ei oo tapahtunut mitään.
Mahdotonta kai jakaa jotain, jota ei ole koskaan tapahtunut.
Silti haluaisin sanoa teille, että vielä täällä oon vaikkei siltä vaikuta.


Sitten on asioita, joita on tapahtunut, mutten osaa sanoa mitään.
Oliko kivaa, mitä tapahtui, miksi, milloin, miten.
En oikein tiedä onko niillä mitään merkitystä ? Miksi puhuisin.
Mietin, miksi tätä blogia taas yritän vasten tahtoani väkertää.







Mun elämä taitaa pyöriä koneella, että mejibrayn ympärillä.
Nauran yksikseni tzkn hölmöilyille instassa, että ihailen niiden hienoja kuvia.
Mun elämä pyörii muiden ihmisten elämien ympärillä, enkä huomaa omaa elämää.
En tiedä mitä tekisin omalla elämälläni, kun en saa mistään kiinni.
Jos löydänkin jotain, johon takertua, en saa siitä otetta syystä tai toisesta.

Oon kuunnellut tuben puhki Venäläisellä musiikilla,
että hairahtanut täysin vieraaseen kieleen.
Haluaisin katsomaan dracula leffaa, tai ostaa uuden kirjan,
tai vain ropettaa aamusta yöhön ja toiseen päivään. 
Tai vain elää taas jotain muuta elämää, joka ei ole minun.


Syksy tekee tuloaan, lehdet tippuu, vettä piiskaa taivaalta.
Kohta sataa lunta, pakkanen kiristyy ja vuosi 2015 koittaa.
Elämäni kiertää tätä kiertokulkua, täydessä vuoristoradassa.

Voisiko joku kertoa kuinka elämä täytetään elämisen arvoiseksi?

lauantai 20. syyskuuta 2014

SUKEKIYO @ Nosturi 15.9.2014

 SUKEKIYO @ Nosturi 
15.9.2014

Aamulla istuin yhdeksästä kolmeen markkinapäivässä. Ja vaikka se noin kuulostaa tylsältä, ei se todellakaan ollut. Silti väsymys painoi väkisinkin niskaan, mutta sillä mentiin! Nooran kanssa päästiin Nosturille noin .... mmm ... viiden aikoihin ? Jep. Siellä jonotettiin suunilleen se tunti, kunnes yllättävän pitkä jono alkoi liikkumaan. Piti ottaa huomioon, että VIP -lippulaiset oli jo menneet sisälle, eli porukkaa oli todellakin yllättävän paljon. 

Sukekiyo on 2013 perustettu Kyon (DIR EN GREY, laulu) sooloprojekti. Projektiin lukeutuu myös Takumi (RENTRER EN SOI kitara/piano), Mika (RENTRER EN SOI rummut), Uta (9GOATS BLACK OUT kitara) ja Yuchi (KANNIVALISM basso). 

Päästyämme sisälle, menimme ostamaan tuotteita. Tarjolla oli levystä huppariin, aina huiviin saakka. Eli aika laajasti, vaikkakin joitakin tuotteita oli sitten vähemmän. Täytyy vielä tokaista väliin, että huppari oli mitä hienoin (40€), ihh, mutta päädyin kuitenkin paituliin. Sieltä narikkaan ja narikan kautta saliin. Paikat taas tutusta ja turvallisesta korokkeesta. 


Miehet saapuivat lavalle hiljaisin äänin. Ilman turhia esittäytymisiä keikka pyörähti käyntiin. DIR EN GREYn keikalla jos ikinä on ollut, tietää vähän siitä mitä oli luvassa. Ilman turhia löpinöitä musiikkia. Poikkeus oli kuitenkin juurikin se musiikki ja sen laatu. Miehet aloittivat tottuneen viileesti keikan, täydellisellä hallinnalla. Ainakin Kyo. Takumi jäi taka-alalle, sen huomasi heti, eikä toista pahemmin näkynyt keikan alku, taikka loppu puolella. Yuchi oli esillä, että eläyty keikkaan omalla tavalla, moshaten ja liikkuen. Mikasta en saanut sen parempaa kuvaa. Uta .. äääääääää. Se kaunis mies, hienoilla eleillä, ihanalla soitolla. Oon aina ollut jotenkin tosi kylmä Kyota kohtaan, mutta tällä keikalla se korjaantui heittäen. Toisiin asioihin tympäännyin, mutten voi kieltää, etteikö Kyo olisi ollut seksikäs kaiken kaikkiaan, että todella elegantti eleidensä, liikehdinnän ja esityksen puolesta. Täydet kympit esiintymisestä, että tottakai laulusta. 

If I had to say, there’s not much anger. DIR EN GREY also has that element, but sukekiyo is more human-like, so as to say. Since human beings are born until they die, the part of that time when there’s no hatred… Kindness may be coming out.” —  Kyo[OKMusic interview]

Settilistaa ei ole tarjota. Jos joku haluaa jotain kuvaa keikasta, niin voin yrittää kertoa. Musiikki oli melankolista, rajua omalla tavalla ja raskasta. Oikeastaan, kaikkiin sanoihin voisi lisätä omalla tavalla -käsityksen. Koska niin se vain oli. Koko keikka omalla tavalla oli niin kiduttavan kaunis, että se on oikeasti kauniin vastakohta. Toisaalta, se oli oikeasti kaunista. Rajua, synkkää, melankolista. Kyo on todella loistava vokalisti esittämään tälläistä musiikkia. Jokainen tietää, joka on ikinä kuullut Kyon laulavan hiemankin korkeampia säveliä, tai ylipäätänsä laulavan. Seisomistahan se oli, ei sellaista rajua rellestämistä faneilta, niin kuin yleensä. Tietenkin tälläiseen keikkaan tarvitsee sen tietyn fiiliksen, ettei turhaannu, taikka väsy. Eniten taisi ärsyttää väsyvät fanit, jotka päättivät puhua hiljaisilla hetkillä turhan kovaa ääneen. Ei sillä, että haluaisin nipottaa, mutta (!!). Toinen tapa miten keikkaa voisi kuvata, on yksinkertainen sana: taide. Omanlainen taideteos. 

Keikka kesti noin puolitoista tuntia, yhdellä niin sanotulla "encorella", että Kyo poistui hetkeksi ja muut jäsenet soittivat yhden biisin keskenään. Ilman minkäänlaisia puheita keikka oli kestänyt, ja kestikin aina viimeiseen biisiin saakka. Viimein viimeisen biisin loputtua Kyo lausui hiljaa sanan oyasumi eli hyvää yötä. Se oli ainut "puhe" koko keikan aikana. Se tyhjentävä tunne oli mitä... turhauttavinta. Se yksinkertainen sana tyhjensi, mutta myös antoi sen puuttuvan palasen. 

Olen oikeastaan todella iloinen kaikista ennakkoluuloista huolimatta, että menin ylipäätänsä keikalle. Koska ää .. olin todella ennakkoluuloinen, koska Dirujen keikalla oikeastaan petyin. Mutta kuten sanottu, Kyon ääneen voi aina luottaa, heh. Ja no, itse halusin alunperin nähdä Utan. Olen enemmän kuin iloinen, että pääsin näkemään hänet. Vaikka välillä mietinkin, että olipa turhan kovaa rahastusta lipuista, olen miettinyt näin jälkikäteen, että ei. Luultavasti maksaisin uudestaan samaisen summan, jos vielä pääsisin näkemään saman näytelmän. Eri päivänä, erillaisilla tuntemuksilla, ja koko keikka saisi taas uudenlaisen kuvan. Harvoin kuitenkaan pääsee näkemään näin poikkeuksellisen erillaista keikkaa, joten mikseipä jos siihen tulee tilaisuus. Ja kyllä .. hupparin lisäksi harmittaa myös, etten napannut levyä mukaan. Sääli sinänsä. Ehkä joku päivä saan senkin haltuun. 

Miehet vetivät hyvin Kyon rinnalla, varmasti jokaiselle heille avartava kokemus. 
Kiitos taas järjestäjille, että itse Sukekiyolle ! 

20€

Loppuun live Venäjän keikalta, koooooska Suomen keikalta ei sitä vielä ole. 
Saatte vähän kuvaa siitä, millaista se meno olikaan siellä ! Taino ... vähän sitä samaa kuvaa Venäjältä. : )



keskiviikko 10. syyskuuta 2014

homesick in time




Sooloiltiin Shatonien kanssa ateneumissa, Tove Janssonin näytelmää katselemassa. 
Täytyy sanoa, että kyllä se nainen paljon ennätti elämänsä aikana kehittämään!

Why am I loved only when I'm gone?
Gone back in time to bless the child
Think of me long enough to make a memory
Come bless the child one more time

maanantai 8. syyskuuta 2014

BORN & LYCAON 6.9.2014 @Gloria

My favorite part of concerts is when the band plays a song everyone knows so everyone’s singing along all out of tune but then the singer stops singing and they point the mic at the crowd and u just hear everyone in the crowd singing the words to the music and u see the smiles on the band members’ faces bc they know people care about their music and everyone’s just so happy who cares about anything else.

BORN & LYCAON 
@ Gloria - 6.9.2014


Me mentiin jonottamaan puoli kymmenen, vähän myöhässä tyylikkäästi. Mentiin priority jonoon, iskettiin takamuksemme maahan ja jäätin odottamaan seuraavat kahdeksan tuntia. Tiedossa oli kaunis päivä, lämmin jopa syyskuusta huolimatta. Jonotus kului joutuisasti. Glorian edustan täyttyessä taas lukuisista erilaisista ihmisistä. Odotuksen saattoi aistia ilmasta. Priority -lippujen tapaan siirryimme tuntia ennen sisälle tuttuun ja turvalliseen saliin, rannekkeet käsissämme. Asetuimme kaidetta vasten ja jäimme odottamaan. Kaksi tuntia kului nopeasti, kun tiesi, että edessä oli mitä mahtavin ilta!


Groove on this the moment is now what you feel is real
Let the music take you higher 
Move on til' you're filled
Scream out to the future louder

LYCAON
Yksi kerrallaan miehet astelivat lavalle. Yuuki (laulu), Satoshi (kitara), Zero [ennen Rito] (kitara), Hiyuu (basso), Ichiro (rummut). Ei jäänyt epäilyksi, millainen show oli tulossa. Yuukin ruoska pöydällä, että tuoli lavalla enteili eroottista menoa. Keikka lähti räväkkäästi käyntiin. Miehet olivat täydellisissä elementeissään. Satoshi veikeänä kuin kuvissa, Yuuki flirttailevana, Zero ailahtalevaisen voimakkaasti läsnä, Hiyuu komistuksena ja Ichiro rumpujensa takana omana itsenään. Viisikko oli yhtenäisenä lavalla, jokainen omalla sarallaan. Yuukin pelot Suomen pelottavista faneistakin taisi nollaantua, sillä olihan mies todella omassa temperamentissaan lavalla. Niin lavan reunalla, kuin yleisön aidalla. Jos yhtään tuntee Lycaonin musiikkia, on se jokseenkin flirttailevaa, teatterimaista, keinumaista rokkia. Siksipä miesten show oli todella .. eroottista. Yuukin eleet ja äänet toivat keikalle muiden mukana osan, joka teki keikasta esitystä. Esitys, ei pelkkä keikka, vaan myös harkittua ja suunniteltua.  

On mukavaa välillä katsoa keikkaa, jossa on myös muutakin, kuin päätöntä sekoamista. On sitä esiintymistä, jota annetaan ajalla. Henkilökohtaisesti olen seurannut Lycaonia jo useamman vuoden. Enkä koskaan olettanut, että miehet saapuisivat Suomeen. Oli siis täydellinen yllätys, että mukava sellainen, kun pääsi todistamaan nämä miehet elävinä. Odotan innolla mahdollisuutta nähdä nämä miehet uudestaan. 


BORN
Ehkä puolen tunnin kuluttua, meitä hemmoteltiin taas. Jälleen viiden miehen voimin: Ryoga (laulu), Ray (kitara), K (kitara), Mio (basso), Tomo (rummut). Sitä voi jokainen miettiä, millaista menoa oli luvassa. Ensin lämmitteli hyvä bändi, jonka perään tulee yhtä hyvä bändi. Viisikko aloitti keikan arastelematta, raa'alla voimalla. Ryoga oli energinen, todella, todella energinen. K, että Ray hurmaavat itsensä. Mio sessio basistina todella rohkea, pirteä ja suloisen energinen. Tomoa mitä näki, niin herttainen tapaus myöskin. On vaikea lähteä vertailemaan keikkoja, mutta energian voima oli todella voimakas jälkimmäisillä tapauksilla. Ei sitä erottanut kattoa lattiasta, kun miehet vaan pistivät yleisön sekoamaan täysin. Oli kipitystä (edes takaisin juoksemista sivuttain), oli huutamista, oli moshaamista, oli crowd surfingia (yleisön käsivarsille nousemista || aijaijaiaj, kiellettyä pojatpojat. ahaha). Sen sijaan, mitä edeltäjä oli ollut flirttailevaa ja teatterimaista, ei seuraajasta voinut sanoa samaa. Ei ollut alkua eikä loppua, oli vain tajutonta sekoilemista, ilman minkäänlaista huolta huomisesta tai hetken lyhyydestä. 

Ja vaikka oli mukava katsoa Lycaonia, erillaisella esiintymisellä, en voi valittaa Bornista. Born on ollut tiedossa varmaan aikalailla saman ajan, mitä Lycaon. Henkilökohtaisesti Ryoga itselle oli sellainen hieman äääääääääääääääääääääää -tapaus. Olin aivan innoissani, kun edes näin sen lavalla. Eheh, henkilökohtaisten asioiden takia mies tuo monia henkilöitä mieleen. Odotan siis myös Bornin tapaamista uudestaan, enemmän kuin innolla.


15€
Yhteenveto
Joten kysymys kuuluukin, kumpi lämmitti mieltä enemmän. En voi moittia kumpaakaan bändiä, kumpikin oli omassa luokassaan todella hyviä. Ellei parempiakin. En silti voi olla ujosti nostelematta Bornille kylttiä. En edes yritä löytää syytä sille, miksi päädyin ja päädyn siihen ajatukseen. Se ilta Bornilta lämmitti enemmän, ehkä toinen kerta voikin olla toisin. Kuka tietää. Mun mielestä kumpikin bändi veti todella hyvin, ensikertalaiseksi ulkomailla! Huippua. Olen ylpeä meijän miehistä, kun ne jaksaa aina tulla ilahduttamaan meitä tänne kylmään pohjoiseen. Harvoin sitä jää niin turhaantunut olo keikan jälkeen, kun nauraa kaidetta vasten kädet pitkänä. Ei sillä, että olisi jotain jäänyt uupumaan, vaan koska miehistä ei meinannut millään saada kylliksi. Hahaha. :D 

Haluan myös taas kiittää Jrocksuomen työstä. Jälleen onnistunut tapahtuma teiltä! Kiitos.


Jääkäämme odottamaan, koska pääsemme taas tapaamaan nämä uskomattomat veijarit maailman toiselta puolelta. 
Toivottavasti loppu kiertue sujuu moitteettomasti. :)

10€ 
pssst. hitsu pitää hyvää huolta niistä thehe.




Thank you !!!

torstai 24. heinäkuuta 2014

Rietas maailmamme.

 my baby ... toyota corolla





Riettaasti otetaan maailma vastaan,
se meitä kasvoille ja selkään lyö,
riettaasti meitä kohtelee aamusta yöhön.
Nyt rietasta elämää teille toivotan.
Riettaiden olentojen huumaamaa. 

Teille yhdessä nauramme, te meille nauratte.
Yhdessä naurakaamme toisillemme. 

tiistai 8. heinäkuuta 2014

Ei meitä kukaa voi pysäyttää, tää maailma meille luotu on.

Vesisateessa mökkeilyä, kylmässä järven äärellä.









Ja nyt me seistään vesisateessa,
rinta rinnan taivaan alla,
kätemme toistemme ympärillä,
kuin huomista ei olisikaan. 


Oltiin mökillä 27.6.-3.7. porukoiden ja Nooran kanssa. Käytiin lauantaina Unlimited racing tapahtumassa, jonka takia kaiken kaikkiaan mentiin ylipäätänsä mökkeilemään. Videosta näkyy, ettei lauantainakaan mikään paras sää ollut, mutta sentään aurinko suosi meitä aikalailla ! Tapahtuma oli onnistunut, vaikka porukka ei ollutkaan löytänyt paikan päälle. Loppuaika mökillä melkeinpä satoikin. Oikeastaan jokapäivä satoi enemmän tai vähemmän. Vettä, vettä, veden perään vettä. Tympeä mökkeily sää, täytyy sanoa. Loppuaika lähinnä kierrettiin kauppoja ja oltiin, tekemättä mitään sen erityisempää.

Kuvat taitanee kertoa enemmän.