kesä tekee tuloaan

Oi, mikä ihana kesä tekee tuloa. ♥

Joo ei se haittaa, ethän voi mua pelastaa

Jaetaan kyniä, karkkia, nenäliinoja ja mitä vain ikinä keksitään. On vakuuttavia puheita radiot täynnä, on toinen toistaan parempia iskulauseita ja pelkät lippulappuset unohtuu tämän kaiken alle helposti. Mitä enemmän vakuuttelua sen enemmän uskojia, ei typerä ole se joka väittää vaan se joka uskoo.

Ja näistä tunnelmista on koostunut viimeiset pari viikkoa kun eduskuntavaalit ovat lähestyneet kovaa kyytiä täällä Suomessa, ei ole ollut hetken rauhaa sille etteikö joku jossain puhuisi vaaleista - mutta täytyyhän se myöntää; tulevaisuutemme on taas muiden käsissä ja on pelkkää loton pelaamista kuka seuraaviksi pääsee johtoon vain johtaakseen meitä harhaa. Anteeksi pessimistisyyteni, mutta pessimisti ei pety vai miten se olikaan? 

Tulin tänne kirjoittamaan taas jotain liirun laarumia kun en enää keksinyt mitä katsoisin, mutta on tulllut koluttua aika huolella netflix läpi eikä oikein minkään katsominen edes innosta. Ehkä katsonkin jonkun liven, kuka tietää. Palasin tänne kirjoittamaan koska teki mieli, että olenkin kaivannut sitä tunnetta, että tekee mieli kirjoittaa. 

Ulkona on ollut kylmempää, sekä räntääkin on sadellut. Ei kevät sitten saapunutkaan, mutta kaikki on varmasti jo ennättänyt kiireissään vaihtaa kesärenkaat alle, toisin kuin minä. Vielä ei ole kiire, niin uskottelen. Toisaalta pääsiäisen jälkee ei enää voi ajella hyvällä omatunnolla jos poliisisetä ajelee vastaan - mutta aatelkaa, pikku corollani sai uuden tuulilasin, aivan kuin maailma olisi kirkastunut! Ei tässä mitään kesärenkaita tarvita, onhan minulla uusi tuulilasi, eivaa pitää joku päivä tässä repästä ja kaivaa kesärenkaat pesuun. Onko siellä porukka jo vaihdellut kesärenkaita? Vai olenko ainut hidas?

Ja sitten on Ellipsin uusi levy, ootteko jo kuunnellut? En ole ennättänyt kuunnella levyä vielä täydellä ajalla, mutta mitä olen ennättänyt niin olen hämmentynyt ja innostunut. Kappaleet sisältävät synkkää melankoliaa joiden tulkitsemiseen tarvitsee ripauksen aikaa, että melankolista fiilistä, muuten kaikki lipuu ohi ja voi vaa miettiä että mitä helkuttia. 

En tiedä minne menen yöksi
Mitä tein mä joskus työksi
Ei sen väliä oo ketä rakastaa
Laitan kengännauhan vyöksi
Jotkut kutsuis tätä työksi
Kaikki päivät vie, yöt uuvuttaa
Hei sori ei sul olis yhtään käteistä
Joo ei se haittaa, ethän voi mua pelastaa
Mut joskus mietin kuka teistäkin näteistä
On se joka minut aamulla kolera-altaasta kalastaa

Kuka edes tietää mikä on kolera-allas? Jep, en mäkää tiennyt ennen kuin käytin vähän googlea. 

Joten menkää kuuntelemaan jos koette että ootte valmiita siihen, suosittelen ehdottomasti. 

Oon innostunut kevään mittaan käyttämään septum korua, oon miettinyt paljon vuosien saatossa kasvojen lävistämistä, mutta en oo ikinä saanut aikaseksi. Nuorempana haaveilin aina huulikoruista, yhdestä taikka useammasta mutta en peloiltani ikinä saanut aikaseksi. Kulmakorua haaveilin pitkään, kuten myös solisluu/lantioluu koruja, mutta uloskasvamisen peloissa en uskaltanut mitään niistä lähteä ottamaan. 

Anyway, oli mukava tulla tänne raapustelemaan samalla kun koko Suomi jännittää jääkiekkoa että vaalituloksia. Tässä sitten kai loppu yö menee, vaikkakaan itse en katso kumpaakaan vaan voisin todella laittaa jonkin liven pyörimään. Voin sitten ikävöidä keikoille rauhassa.

Hyvää alkavaa viikkoa teille kaikille! ♥ Itse saan lepäillä alkuviikon, jeij. 

Hyvää alkanutta kevättä teille

En ole tehnyt yhtäkään päivitystä sitten tammikuun yhden ja ainoan päivytyksen jälkeen, en tiedä mihin kirjoittaminen on jäänyt; en vain osaa sitä enää. En osaa tulla tänne kertomaan yhtikäs mitään, enkä tiedä mistä kertoa. Olisi niin paljon kerrottavaa, mutta jokin pidättelee ja se jokin estää minua kertomasta tänne. Toisaalta voisinkin kertoa, mutta kaikki hukkuisi tänne eikä sen sijaan kirjoihin joihin syvimpiä mietteitä kirjoitan. Kirjat voi säilöä ainakin oletettavasti pidempää kuin tämän blogin, koska joskus vielä se katoaa johonkin tuntemattomaan. Toisaalta myös ajattelen sitä, ettei täällä kukaan lue kirjoituksia joten turhaa minä kirjoitan. Olen alkanut harkitsemaan videoiden tekemistä, mutta sitäkään en saa aikaiseksi.

Oikeastaan uskon, että poden jonkinlaista kevätmasennusta, jälleen. Useimpina keväinä on tuntunut sietämättömän vaikealta aina silloin kuin aurinko alkaa paistamaan; muut juoksevat innoissaan ulkona, mutta itse tekisi mieli lukkiutua seinien sisälle jottei tarvitsisi kohdata aurinkoa. On vaikeaa aloittaa yhtikäs mitään, mikään ei innosta ja saamaton olo kaiken aikaa. Kaikkea täytyisi tehdä, mutta mikään ei kiinosta. Näistä tunteista on koostunut olotila kaiken sen aikaa, mitä nyt aurinko on paistanut. 

Hiljaisuus täällä on syntynyt varmasti monen monista asioista, mutta yksi tekijöistä on varmasti se että tajuttoman paljon on tapahtunut enkä yksinkertaisesti ole kyennyt pukemaan kaikkea sanoiksi. Kirjoittaminen on ollut mulle aina keino purkaa asioita, mutta nykyään kirjoittamisesta on tullut kovin hankalaa; jokaista sanaa täytyy miettiä ja kaikki vaa jyllää päässä. Pitäisi kirjoittaa enemmän, pitäisi kuvata enemmän, pitäisi tehdä paljon kaikkea mitä ennen tuli tehtyä joka päivä.

On tullut otettua paljon erilaisia selfieitä, on tullut käytyä glorian hautajaisissa, on tullut tehtyä töitä enemmän tai vähemmän, on tullut keikkaltua monenlaisilla keikoilla; twenty one pilots, pendulum, sanni, iamx, apulanta - oikeastaan tää alkuvuosi on ollut todella rikas keikkojen suhteen, vaikkakin japanilaiset keikat ovat nollassa. On tullut kaivattua paljon erilaisia asioita; maskeeraamista, japania, vanhoja ystäviä... On tullut myös juostua lääkäreissä erilaisten vaivojen myötä, sekä ihmeteltyä mihin tämä kaikki johtaakaan tai mitä seuraavissa testeissä löytyy. Sen lisäksi haaveilen kaikenlaista joka päivä, haaveilen niin paljon että välillä pelottaa; onneksi olen toteuttanut monia haaveita mutta vielä riittää toteutettavaa.

Poimien teille kuvia instagrammin puolelta, jolla on ollut paljon aktiivisempi mitä täällä bloggerin puolella. Olen todella alkanut harkitsemaan monenlaisia uusia juttuja, mutta vielä kun saisi aikaseksi niin... no, sitä kaiketi odotellessa.




Miten teidän kevät on lähtenyt käyntiin?
Onko teillä kevätmasennusta ollut? 
Toivottavasti voitte hyvin, hyvää kevään jatkoa kaikille. ♥ 

2018

TAMMIKUU

Olin aloittanut yrittäjänä kampaamossa muutama kuukausi aiemmin ja etin itteäni tosi paljon, yritin myös opetella antaa aikaa itselleni sekä ymmärtää mitä elämässä tapahtui. Kaikki tuntui tosi sekavalta ja hankalalta tähän aikaa juurikin yrittäjyyden myötä. Aloin empimään yrittäjänä toimimista ja kaikki tuntui menevän penkin alle töiden ohelta. 

HELMIKUU

Aloin ymmärtämään että en tule pääsemään pitkälle jos jatkan yrittäjänä, ja lopulta päädyimme työpaikalla siihen ratkaisuun että lopetan työt. Aloin etsiä uutta työpaikkaa, tällä kertaa palkallista. Olin todella hukassa mitä halusin, ja pyörittelinkin monia paikkoja läpi tietäen että työt tulivat käymään loppuun. Helmikuussa oli myös Yukicon. 

MAALISKUU

Jatkoin vielä työpaikkojen selvittämistä mutta oikean paikan tullessa kohdalle kaikki kävi nopeasti; lähetin työpaikka ilmoituksen, olin työhaastattelussa ja sain uuden paidan; palkallisena. Olin onnellinen, sekä innoissani. Työt loppuivat edellisessä paikkaa ja siirryin palkalliseen työpaikkaan, sairastelin myös paljon tässä kuussa joten työt eivät alkaneet kovin kiitettävästi. 

Maaliskuu opin monia uusia asioita uudessa työpaikassa, ja henkisesti olin todella lopussa. Yhden asian loppuminen ja toisen alkaminen oli todella uuvuttavaa, mutta olin innoissani. 

HUHTIKUU

Tää kuukausi oli kokonaan omistettu sille, että oppisin uudessa työpaikassa tavoille. Asiat meni rytäkällä pieleen ja noh, se oli vaikeampaa mitä olin ajatellut. Ymmärsin kuinka paljon tauko niihin hommiin oli vaikuttanut minussa; en osannut oikein mitään. Onneksi asiat saatiin työpaikalla muokattua niin, että kykenin jatkamaan vaikka asiat eivät menneet suunnitelmien mukaan.

Huhtikuussa oli myös drag battle jota olin odottanut kuin kuuta nousevaa! ♥

TOUKOKUU

Tämä kuukausi meni miltei samoin kuin edeltäjänsä; oli paljon vaatimuksia itseltä ja jouduin paljon tasapainottelemaan jaksaminen kanssa. Toukokuu oli myös todella lämmin, joten sai nauttia lämpimistä ilmoista. Aloin viimein suunnitella uutta väriä hiuksiin... ♥

KESÄKUU

Näin vihdoin ja viimein Johnny Deppin. Siis kuinka monta vuotta olenkaan sitä hetkeä odottanut, ja vihdoin sain nähdä herran ihka elävänä. Kävimme katsomassa ystäväni kanssa Hollywood Vampires bändiä, sekä kävimme myös Himoksella viettämässä Juhannusta äitini kanssa. Näihin aikoihin töissä alkoi menemään jälleen huonommin; siitäkin huolimatta että olin viimein alkanut asettumaan, mutta asiat eivät voi mennä aina kuten suunnittelee. Työtuntini siispä väheni. 

HEINÄKUU

Animecon oli! Odotukset olivat korkealla, mutta tapahtuma oli kieltämättä pettymys. Vietin paljon iltoja työpaikalla, ja kehityin kampaajana jokainen päivä. Otin kokoajan enemmän vastuuta, ja tasapainottelin elämän ja työn välillä. Koko kesä oli tajuttoman kuuma... 

Tässä kuussa alkoi tapahtumaan ihmeitä; aloimme suunnitella matkaa Japaniin, en ymmärtänyt mitä oli tapahtumassa. 

ELOKUU

Juhlistettiin ystäväni kanssa kymmenen vuoden ystävyyttä, oli pitkästä aikaa kunnon valokuvaus hetki, ja työt jatkuivat mallillaan. Yritin keskittyä omaan hyvinvointiini, sekä yleiseen jaksamiseen. Tiesin ehkä hieman paremmin mitä haluan kaikelta, mutta asiat olivat silti tajuttoman hankalia vaikka en enää samanlailla huojunutkaa mitä vuoden alkaessa. 

SYYSKUU 

Tracon kuukausi! ♥ Aina yhtä parasta. 

Sen lisäksi oli Eternal Twilight jossa toimin ensimmäistä kertaa vänkärinä, nää oli kieltämättä jännittäviä aikoja. Näin Manan ja Kamijon keikka oli samaisena viikonloppuna! 

Juoksin paljon lääkäreissä vatsakivun sekä oudon yskän vuoksi. 

LOKAKUU

Päätettiin Heinäkuussa lähteä Japaniin ja sen jälkeen ajatus muhi jossain syvällä aivojen nurkissa, uskaltamatta astua esille. Käsittelin paljon erilaisia pelkoja asiaa kohtaan, ja en oikein suostunut ymmärtämään että oltiin lähdössä. Oltiin hankittu keikkaliput, lentoliput sekä majoitus, kaikki oli valmista mutta aivot ei millään ottanut sisäistää. Olin samalla todella innoissani, mutta todella peloissani; minä, niin kauas? Opin paljon itsestäni näiden kuukausien aikana, sillä jatkuva pelko laittoi minut kohtaamaan uusia ajatuksia ajatusten perään.
Ylipäätänsä lokakuussa jouduin paljon kyseenalaistamaan sitä mitä haluan elämältä. 

Oli myös dir en greyn keikka! ♥ 

MARRASKUU

Japanin reissu! ♥ Ai että. Ei lisättävää. Onneksi taistelin pelkojani vastaan, onneksi oli ystävät vierellä jotka kannusti, onneksi oli vapaata, ja onneksi oli vihdoin mahdollisuus! Tää reissu opetti mulle paljon, sen lisäksi pääsin näkemään the GazettEn pitkästä aikaa ja näin myös D bändin. Rakastuin Japaniin palavasti, ja olen valmis palaamaan sinne heti kun tulee mahdollisuus. 

Reissun jälkeen kaikki tuntui Suomessa tosi hankalalta (mikä ei ollut yhtään yllättävää), ja vei aikaa ennen kuin sopeutui Suomeen.

JOULUKUU

the GazettE julkaisi joulukuussa maailmankiertueen johon Suomi ei sisältynyt, joten aloitimme projektin jotta saisimme listoille Suomen mukaan. Projekti jatkuu yhä facebookin puolella, sekä juuri eilen saimme youtube videon mukaan mainontaan!
Joulukuu kului muuten rauhaisissa tunnelmissa, vaikkakin kiirettä pukkasi töissä. Käytiin myös katsastamassa uusi Imax sali Itäkeskuksen finnkino teatterissa; joka ainakin itselle oli pettymys sillä sanottakoon nyt niin että penkit oli niin korkeat ettei edes jalat yltäneet lattiaan joten paikat oli hieman puutuneet. Äänet olivat myös turhan kovalla.



Yhteenvetona vuosi 2018 oli täynnä...

• uusia juttuja
• erilaisten tunteiden käsittelyä
• itsestään oppimista
• lääkärissä juoksemista 
• jatkuvaa tasapainon etsimistä 
• kehittymistä kampaajana / asiakaspalvelijana

Olen valmis kohtaamaan vuoden 2019, enkä malta odottaa mitä tämä vuosi tuo tullessaan.