Ohikulkijana

Ohikulkumatkalla…

Millaisella ohikulkumatkalla olet ystäväsi elämässä? Kestääkö matkan teko vuoden vai kymmenen vuotta? Toisaalta sanoisin, että ohikulkumatka on lyhyempi matka, kun taas yksinkertainen saapuminen toisen elämään niin sanotusti pysyvästi onkin harvinaisempaa. Sanotaan, ettei mikään ole ikuista joka on tosiasia mutta toisaalta haluaisin sanoa että joistakin ihmisistä tiedän elämässäni joista voisin väittää että he ovat pysyvästi saapuneet elämääni, niin kauan kuin elämää onkaan jäljellä. Eli ei ikuista, mutta niin kauan kuin kaikkea tätä ihmettä on jäljellä.

Sillä suku ja perhe ei ikinä katoa, ei vaikka laittaisit välit poikki – kuulut silti samaan sukuun ja samaan perheeseen. Silti tiedän muutamasta harvasta ihmisestä elämässäni, että he ovat kuin perheenjäseniä. Vaikka välit menisivät poikki ajattelisin heitä, ja miettisin kuinka heillä menee. Minulla on ollut muutamia sellaisia ihmisiä elämässäni, ja toivon yhä että heillä on kaikki hyvin vaikkemme yhteyttä pidä.

Sanotaan, ettei ikinä tiedä kuinka ystävien kanssa käy sillä aina voi tulla riitoja joista on vaikea päästä yli. Silti vaikka niin kävisi muutamien ystävieni kohdalla, tiedän että tekisin kaikkeni vain selvittääkseni välimme. Niin paljon heitä tarvitsen, niin paljon heitä rakastan – niin paljon toivon, etteivät he halua olla vain ohikulkijoita elämässäni.

Niin moni saapuu elämäämme vain tullakseen ja lähteäkseen, hyvässä tai pahassa. Joku ihminen tönäisee meitä hyvällä tavalla, joku pahalla tavalla. Joku on tullut opettamaan meille jotain, ja opittuamme jotain huomaamme heidän jo poistuvan elämästämme. Tiedän, että tämä kuulostaa siltä että kaikella on tarkoitus, mutten oikein siihen usko. Tämä on vain tuntemus jonka koen kun joku ihminen saapuu elämääni, ja mietin että kauankohan tämä hyypiö mahtaa elämässäni vaikuttaa tai mitä varten. Koska kaikilla on jonkinlainen virka toisen elämässä, oli se virka sitten vain hiljainen kummittelu. 

Itse vahvana introverttinä tunnistan selvästi ajanjakso milloin vahva ystävyys suhde on päättynyt ja seuraava alkanut. Suhteet ovat menneet lomittain, mutta aina jostain syystä se vanha tuttava taipuu taka-alalle. Introverttinä minun on vaikea keskittyä moniin ystävyys suhteisiin yhtä läsnäolevasti, joka ajaa minut nopeasti karsimaan ne ”turhat” suhteet pois. Minun on vaikea ylläpitää aktiivisesti syviä suhteita, ja sen lisäksi myös vaalin eniten syviä suhteita ja kyllästyn joutaviin suhteisiin missä ei ole mitään syvää. Tämän myötä hahmotan helposti ohikulkijat, ja ne jotka tarjoavat minulle jotain syvää mutta ovat silti vain ohikulkijoita. Täällä on ystäviä jotka ovat jääneet uusista ystävistä ja poika/tyttöystävistä huolimatta, he ovat jääneet kaikista riidoista huolimatta. En näe heitä ohikulkijoina, näen heidät perheenjäseninä jotka kevyesti voisin kuvitella vanhustenkotiin kanssani.

Onko ohikulkijassa sitten jotain pahaa? Ei, en näe että ohikulkijat olisi mitenkään huonosta. Meistä jokainen tarvitsee kipeästi ohikulkijoita elämämme, ihmisiä jotka tönäisevät meitä suuntaan jos toiseen. Jotka ravistelevat juuriamme, ja yrittävät työntyä ihomme alla. Ohikulkijoita jotka kysyvät meiltä oletko varma vain horjuttaakseen varmuutemme omaan elämään, ja sitten poistuakseen lopullisesti.

Kuka sinä olet?

Oletko ohikulkija elämässäni?

Olenko minä ohikulkija sinun elämässäsi?

Ehkä halusin olla enemmän kuin pelkkä ohikulkija elämässäsi. 

spookybox

On kyllä pitänyt päivittää, mutta en ole löytänyt aikaa kuvailla kaikenlaista. Sen lisäksi on tullut mentyä kokoajan, joten on ollut melkeinpä mahdotonta keskittää ajatuksensa blogiin.
Mulla on myös ongelmana se, että tekstin tuottaminen on hankalaa. Varsinkin tietynlaisen. Oon jotenkin menettänyt tapani ilmaista asioita tekstillä, vaikka kuinka yritänkin sitä ylläpitää. Sen sijaan haluaisin höpöttää asiat, kun tuppaan ajattelemaan aina kymmenen eri asiaa ennen kuin oon ehtinyt kirjoittamaan.

Äsh. Joka tapauksessa. Nauttikaa uudesta nahkatakistani joka tarttui elma messuilta, sekä rad marketista tulleesta kirjapeilistä. ♥ Oon aivan rakastunut tuohon peiliin, hrh.
Joulu tekee tuloaan ja hirveästi kaikenlaista....

Sen lisäksi mun pitäisi pian aloittaa ilmeisesti työt, joten jännitystä pukkaa.

Tältä erää... hyvät yöt!

Kun jää pettää alta

En oo tainnut ikinä kertoa täällä blogin puolella kuinka paljon lukeminen mulle merkitsee, siis ainakin nykyään. Sainhan mä ala-asteella jopa lukutoukka palkinnon (mikä ihme sen palkinnon nimi oli?? onko tätä käytäntöä ees muissa kouluissa??), ja sain jonkun kirjan jota en tainnut ikinä edes lukea. Itseasiassa olin pentuna ihan saamaton lukemisen suhteen, en lukenut ikinä ellei hevoshulluja lasketa. Tietenkin tykkäsin jokaisen lapsen tavoin jos minulle luettiin iltasatu, mutta itse en pitänyt lukemisesta. Mieluummin katselin kirjojen kuvia. Sen lisäksi jonkinlainen lukihäiriö vaikeutti lukemista, ja olin tavattoman hidas oppimaan lukemaan saatika sitten kun opin niin luin tajuttoman hitaasti... joten mieluummin piirsin kuin luin. 

Vanhemmalla iällä aloin lukemaan enemmän lehtiä, mutten vieläkään tarttunut kunnon kirjoihin. Ylä-asteella luin jonkin verran mangoja, mutta silloinkin mieluummin katsoin animea. Mieluummin seurasin kuvitettua maailmaa, kuin että olisin kuvittanut itse maailmaa. Tässä vaiheessa olin alkanut kirjoittamaan, vaikka en vieläkään lukenut. Kirjoitin tavattoman määrän erinäisiä tarinoita, kirjoitin ja kirjoitin. Kirjoitin tuntemuksiani, blogia ja tarinoita. Ilmaisin itseäni piirtämisen sijaan kirjoittamisella, sillä piirtäminen jäi kokonaan. Niihin aikoihin yritin ilmaista itseäni myös videokuvaamisella -kuvasin paljon erinäisiä videoita.
Ylä-asteen jälkeen jatkoin kirjoittamista, katsoin paljon elokuvia mutten vieläkään ollut innostunut lukemisesta. Ensimmäisiä kirjoja jotka todella luin, oli Uma Karman Kaiken se kestää. Ymmärsin, että kirjoista voisi löytyä aivan uudenlainen maailma vaikka olin vieläkin todella laiska kiinostumaan kirjoista. En tiennyt miksi, mutta se tuntui todella vaikealta. En jaksanut lukea, en vaikka tiesin niistä löytyvän monia maailmoja joihin ihastuisin. 

Tietenkin minun piti lukea twilight kirjasarja, ja se olikin ensimmäinen pitkä sarja jonka luin. Nykyään en kyseisestä sarjasta muista mitään kirjojen pohjalta, mutta se oli ensimmäinen tarina jota todella luin innoissani pysähtymättä. Vampyyrit saivat pienen tytön pään sekaisin. Ja vaikka huvittavaa onkin myöntää, niin tämän jälkeen seuraava pitkä kirjasarja jonka luin oli Fifty shades of Grey. Löysin kyseisen kirjasarjan juuri julkaistuna kirjamessuilta, silloin kun kukaan ei vielä tiennyt mistä oli kyse. En edes tiedä mikä siinä vetosi niin paljon, mutta olen aina hurahtanut synkempään settiin. En edes oikeasti tainnut tietää mihin tartuin, kun tartuin kyseisen sarjan ensimmäiseen kirjaan.
Löydettyäni Becca Fitzpatrickin Langennut enkeli kirjasarjan olin todella hämmentynyt, sillä löysin tämän sarjan samoihin aikoihin Grey sarjan kanssa. Näiden kahden myötä en ole enää lakannut lukemasta. Langennut enkeli kirjasarja oli niin syvälle sieluuni hukkuva, että näin päähahmon unissani. Ymmärsin, mitä löytäisin kirjoista. Ja rakastin sitä. 

Nykyään tiedän sen huumaavan tunteen, kun ei halua irroittaa kirjasta ja haluaa vain lukea lukemisen perään. Tiedän kuinka kipeästi joskus janoaa päästä takaisin kirjan maailmaan. Olen lukenut monia sarjoja, ja rakastunut yhä uudestaan maailmoihin jotka ovat olemassa ainoastaan kansien välissä. Ja varsinkin kirjat ovat tarjonneet minulle avaimet fantasiaan jota niin rakastan, ne ovat tarjonneet avaimet lähelle olentoja joihin välillä niin koen samaistuvan.

Kirjamessut olivat jälleen. Ajatella, koko messukeskus oli taas pullollaan uskomattomia kirjoja ja en voinut kuin taas ihmetellä niitä tarinoiden määriä. Jokainen meistä oli etsimässä omaa maailmaa johon sukeltaa. Ja löysin taas monia kirjoja.

Haruki Murakamin kirjat ovat todella lähellä omaa sydäntä. Haruki on todella kekseliäs kirjailija, joka tarjoaa aivan uudenlaisen lukuelämyksen. Hänen luomansa kirjat ovat aivan erilaista luokkaa, ja monet eivät niitä ymmärrä mutta itse olen ainakin ihan rakastunut. Nyt omaan kokoelmaan tuli kaksi uutta tulokasta Maailmanloppu ja ihmemaa, sekä Suuri lammasseikkailu! ♥ Suosittelen kaikille lämpimästi josset ole ikinä lukenut hänen kirjoja.

Kun jää pettää alta on kirja jota olen odottanut ihan palavasti, enkä oikeasti ees tiedä kunnolla miksi. En ole lukenut aiemmin Camilla Greben kirjoja, joten en voi sanoa sen johtuvan edes kirjailijasta. Tiesin vain heti kun näin tämän kaupoissa, että tämä on aivan pakko lukea. Odotin messuille pääsyä, jotta saisin sen hieman halvemmalla kuin kaupasta ostettuna - noh säästin jopa 2€. Nyt olen kirjan onnellinen omistaja. Pitkään mietittyä miksi haluan kyseisen kirjan päädyin siihen ajatukseen, että kannella on mahdollisesti paljon vaikutusta asiaan. Se on nimittäin aivan ihana. Odotan tältä kirjalta ihan tavattoman paljon, joten toivottavasti en joutuisi hirvittävästi pettymään. 

Näiden kolmen lisäksi ostin myös kirjat; Erika Vik: Hän sanoi nimekseen Aleia, John Green Kaikki viimeiset sanat,  Sergei Lukjanenko yöpartio. Näiden lisäksi olisi varmasti löytynyt vielä hurjasti enemmän kirjoja, mutta totta puhuen noihinkin meni ihan riittävästi rahaa. Saa nähdä mitä ajatuksia nämä kaikki kirjat tulevat herättämään, odotan sitä innolla. 

Kyllä, suhtautumiseni lukemiseen on muuttunut vuosien saatossa aivan täysin. Lukeminen on tullut isoksi osaksi elämää kirjoittamisen lisäksi, ja ehkä vielä joskus innostun piirtelemään kuten pentuna. Asiat muuttuvat siinä missä mieltymykset, mutta uskon lukemisen avartavan omaa elämää aina sen verran etten siitä luovu. Ehkä hetkellisesti, mutta eiköhän aina löydy joku kirja joka saa mielenkiinnon syttymään. 

Ainin, jos teitä kiinnostaa enemmän lukea mitä kirjoja luen niin jaan linkin josta pääsette blogiini jossa arvostelen lukemiani kirjojani. :)

https://insideherstories.blogspot.fi/

Tällä erää ei mulla muuta, hyvää alkanutta viikkoa kaikille! ♥ 

In the muddy water we’re falling

Tervetuloa taas uuteen postaukseen. Viimeisestä on aikaa, joten tämä postaus tulee sisältämään paljon, paljon asiaa. Tai ainakin niin luulen, kuitenkin, eiköhän käydä itse postaukseen!

Yli vuoden opiskelujen jälkeen oon virallisesti Teatterilan maskeerajaa, ja viimeiset päivät onkin mennyt näyttöihin harjoitellessa ja näytöissä käymisessä. Näytöt on aiheuttanut itselle aina suurta stressiä, joten on helpottavaa nyt kun ne ovat ohitse. 

Seuraavaksi läsäytän hirvittävän kasan kuvia, enjoy! 

On tullut käytyä lentokentällä, on tullut käytyä sirkus finlandiassa sekä tapaamassa X Japanista tuttua Yoshikia. Näiden kaiken lisäksi päädyin Ylen aamuohjelmaan haastateltavaksi ja ohhoih, jännityksen määrä oli jotain niin suurta. Jos teitä kiinostaa käydä katsoa haastattelu niin se löytyy täältä.  Kaiken tämän jälkeen oma elämä tuntuu sirkukselta.

I love me -messuilla tuli nähtyä Jeffree Star, sekä ostettua vielä muutama huulipuna häneltä. Oli ihan järkyttävä ryysis, mutta ilmeisesti ihmiset ei oikein uskoneet että faneja löytyisi niin paljon, mutta kyllä vain löytyy. Näissä kahdessa kuvassa käytän tuota no tea no shade huulipunaa, ja oon odottanut jo kauan että saisin sen hyppysiini! 

Mitähän muuta? Elämässä on tapahtunut niin paljon kaikkea, että on melkein jopa rentouttavaa ihan vain käydä ystävien kanssa kahvilla ja lukea hyvää kirjaa. Totta puhuen rentoutuminen ei pitkään jatku, sillä nyt täytyy alkaa etsimään ahkerasti töitä! Ja hei, kohta on halloween täällä! En malta odottaa ;______; ♥ 

Hold your head up and be strong - kiusaaminen

You tell me it gets better, it gets better in time

You say I'll pull myself together, pull it together

You'll be fine

Jälleen joku tarttuu hiuksista, jälleen joku repii vaatteitasi, jälleen joku tönäisee sinut päin seinää. Jälleen sinä itket yksin tyhjässä luokkahuoneessa, jälleen sinä vetäydyt kun muut nauravat, jälleen sinä välttelet kaikkien katseita, jälleen sinä hymyilet ja kerrot ettei se haittaa. 

Ja sitten sen yhden kerran kerrot opettajillesi, kuinka asiat todella menee -mutta opettaja nauraa, rehtori ei kuuntele. Kiusaajat saavat puhuttelun, mutta mitä se auttaa? Se on kuin heittäisi öljyä roihuaviin liekkeihin, vain jotta liekit roihahtavat oikein kunnolla. 

Ja jälleen palaat hymyillen kotiin, kerrot mitä koulussa oli -muttet kerro mitä tapahtui.

Kerrot vasta kun siitä on aikaa monia vuosia, ja kaikki ihmettelee mikset puhunu?

Minä kysyn; miksei kukaan kuunnellut? 

Tell me what the hell do you know

What do you know

Tell me how the hell could you know

How could you know

Se alkaa pienestä. 

Kiusaaminen voi alkaa huomaamatta, sitä ei rekisteröi. Kun siihen alkaa kiinnittämään huomiota, niin alkaa kieltäminen. Eihän minua voida kiusata, eihän se voi olla mahdollista. Ja siitä seuraa ihmetys; miksi juuri minua kiusataan? Mikä minussa on vikana? Miksei muita kiusata? Miksi he tekevät tämän? Sitten yrittää saada apua, jostakin, mistä vain. Kun apua ei tule, niin siihen vain turtuu. Sitä toivoo, että se loppuu, mutta se ei lopu. 

Se voi jatkua samana tai yltyä. 

Ehkä se on aluksi nimittelyä, ehkä se muuttuu sitten uhkailuksi, tönimiseksi, vaatteiden rikkomiseksi, väkivallaksi... Tai sitten se pysyy solvaamisena, mutten vieläkään tiedä kumpi sattuu enemmän, henkinen vai fyysinen väkivalta. 

You tell me hold your head up

Hold your head up and be strong

'Cause when you fall, you gotta get up

You gotta get up and move on

Kun elämä suosii, se saattaa loppua. Ainakin melkein. 

Päästään jossain vaiheessa siihen kohtaan elämää, että kiusaaminen loppuu. Ehkä koulu loppuu, tai jostain muusta syystä sinun ei tarvitse enää nähdä kiusaajaasi. Ajattelet helpottuneena, että luojalle kiitos se on ohitse viimein. Ja vuodenpäivätkin voi olla helpottava tunne. Mutta siinä missä ulkoiset arvet paranee, sisäiset arvet syvenee. Et löydä salvaa jolla paikata henkiset arvet sisältäsi. Aina kun astut ulos pelkäät kuka solvaa sinua, tai kuka käyttää sinuun väkivaltaa - saatat jopa olettaa, että se on normaalia. Ja vielä normaalimpana pitää pelkäämistä. Eikö ole normaalia pelätä liikkua? 

Jos vain löytäisin salvan jolla paikata henkiset arvet, ottaisin sen heti käyttöön. Mutten tiedä muuta kuin ajan, en tiedä mitään muuta keinoa. Tiedän kuitenkin, että vielä monien vuosien jälkeen on vaikea luoda mitään suhteita koska ei osaa luottaa. 

Puhuuko hän pahaa minusta? Haluaako hän todella olla ystäväni? Eikö minussa olekkaan vikaa? Taas jotkut nauravat takanani, ja varmasti minulle. Taas teiniporukka tuijottaa minua, varmasti kuiskailevat minusta. Taas tuokin poika tuijottaa kaverinsa kanssa, varmasti he nauravat minulle pian. Ja hei, onpa ihanaa päästä uuteen luokkaan; mutta voinko täälläkään luottaa kehenkään? Tai uuteen työpaikkaan; kukahan täällä puukottaa selkääni? 

Ja ihan totta, edes omiin kiusaajiin törmätessä ei tunne sellaista pelkoa mitä muita ihmisiä kohtaan. Johan he ovat minut repineet palasiksi, niin miksi pelkäisin? Nykyään minulla on koko maailma pelättävänä. 

Ihmiset eivät ymmärrä edes miksi kaihdat muita ihmisä, mutta jos kertoisit he eivät uskoisi. Eihän sanat voi saada sellaista aikaan, he sanoisivat. Mutta juuri sanat repivät puukkojen lailla sisältä, ja aiheuttaa vuotavat haavat. Toisessa päässä on ihmiset, jotka sanovat että luota ihmisiin ja luo uusia suhteita, sillä se paranee. Sillä se paranee, että kohtaat pelkosi. Tietenkin, niinhän se menee ja tiedänkin monien haavojen jo näyttävän paremmalta, mutta en tiedä koska se loppuu täysin. Tärkeintä on, etten enää vihaa kiusaajiani, sillä he eivät ansaitse energiaani.

Jokaiselle jota on joskus kiusattu.

Yritä saada apua. Jos et saa, sinun täytyy yrittää selviytyä siitä itse. Sinun täytyy näyttää kiusaajillesi, että olet vahvempi kuin he. Olet vahvempi kuin yksikään heistä. Et kuitenkaan ole yksin, vaikka sinua ei autettaisikaan. Aina ihmiset eivät tiedä kuinka auttaa. Syy ei ole sinussa, vaan kiusaajat yrittävät löytää itseään ja kadehtivat sinua. Olet vahvempi kuin arvaatkaan, ja kun se kaikki loppuu ole onnellinen siitä kuka olet. Vaikka se olisi vaikeaa, löydät vielä keinon hymyilyyn. 

Juuri nyt kaikki on ihan okei.

Syksy on super kaunista aikaa.

Lehdet rahisee jalkojen alla kävellessäni kohti tuntematonta, linnut tekevät lähtöä kohti Etelää. 
On vihreää, on punaista, on oranssia, on keltaista. Niin monista väreistä kadut täyttyvät tähän aikaa vuodesta. On kaunista vaikka ilman lämpötila lähentelee päivä päivältä kylmempää.
Olen oppinut sopeutumaan vuodenaikoihin aiempaa paremmin. Jokaisesta vuodenajasta löytyy vikoja, joten miksi emme nauttisi jokaisella hetkellä siitä mitä maailma meille tarjoaa? 
Kylmässä ja kuumassa on puolensa, pimeissä aamuissa ja pimenivissä illoissa on puolensa.
Lumessa, auringossa ja loskassa on puolensa.

Juuri nyt haluan sytyttää kynttilän, kuunnella hyvää musiikkia ja nauttia teetä. 
Juuri nyt kaikki on ihan okei. 

Vaikka ei olisikaan, on sopeutuminen tärkeintä. Ja juuri nyt olen hyvin sopeutunut. 

Hyvää loppuviikkoa kaikille! ♥ 

You don’t protect your heart by acting like you don’t have one

Voin nyt kertoa tosiaan että olin tuossa parisen viikkoa Miika Heikkisen maskeeraaja -assistenttina Sevillan Parturi teatterissa, joka pyöri Aleksanterin teatterissa. Oli aivan huikea kokemus jälleen kerran. Aina jokainen produktio on erilainen, niin aina saa uutta oppia. 

Alta voitte katsoa kyseisestä produktiosta trailerin. 

Saatiin myös pientä korvausta tuotteilla Miikalle työskentelystä. 

Nää ihanuudet (housut) löytyi Gina Tricosta. En kyllä muista yhtää paljolla oli alessa. 

Tänää tuli haettua oma lippunen One Ok Rock keikalle, joka on tosiaan 5.12. Circuksella. Jos ette oo vielä kuunnelleet kyseistä bändiä, niin menkää ihmeessä youtubeen kuuntelemaan koska miehet tekee aivan uskomattoman hyvää musiikkia!

Hyviä iltoja ja viikonloppuja kaikille! ♥

family business

On tullut oltua Worldconissa (ilman ranneketta), on tullut käytyä luonnontieteellisestä museossa, on tullut oltua ystäväni Jennin mökillä, on tullut saatua yhdeksäntoista D levyä kuvien sekä laukun kera. Ja niin, ostin ihan super ihanan Winchesters mukin joten nyt kelpaa juoda kahvia/teetä! ♥
Tosiaankin, suunnattiin Worldconiin viikonloppuna, mutta ilmeisesti liput oli hulahtanut loppuun aamulla joten kierrettiin Essin kanssa myyntipöydät (niihin pääsi ilmatteeks).
Mökillä tuli rentouduttua, uitua, grillattua ja katsottua liikaa murhamysteereitä friiltä.
Ja hmm, ihailkaapa uusia D levyjäni. Rakkautta nuo pikkuset ehdottomasti. Ja jos ette jo tieneet, niin D on yksi tärkeimmistä bändeistä itselle. Miyavin, että the Gazetten lisäksi (onpa jännä että näin on ollut jo monta vuotta..??)

Nyt joka tapauksessa on painella kohti sänkyä ja unien ihmeellistä maailmaa. Viikonloppuna odottaakin maskeeraus produktion aloittelu, joten sieltä toivottavasti seuraavassa postauksessa juttua!

Katso syvälle silmiini, tunnetko tän hetken kauneuden?

Pääsin taas pitkästä aikaa coneilemaan! Jee, oli ihan superia pitkästä aikaa päästä takaisin conien maailmaan. Tosiaan olin käymässä Ropeconissa messukeskuksessa 29. lauantaina Tiian kanssa. Rakastuin tohon laukkuun ihan täysin siinä missä tuohon kaulakoruunkin. Oli järjettömän kivaa, ja nyt olisikin tarkoitus ensi viikolla suunnata worldconiin!

On tullut myös käytyä Viron puolella äipän kanssa, oli mukavaa pitkästä aikaa olla laivalla 22h sekä käydä Tallinnan puolella käppäilemässä. Vaikkakaan sää ei suosinut.

Mun sisäinen lapsi huusi nähdessään noi housut Tallinnassa, ja no pakkohan ne sitten oli ostaa. :) Sen lisäksi liian söpö little pony karkkirasia löyty laivalta, jossa on super hyvän makuisia karkkeja.

Ja kaiken lisäksi tuli käytyä ensimmäistä kertaa ikinä raveissa. En varmaa ikinä löydä minkäänlaista tasapainoa sille haluanko ratsastaa vai enkö halua, ja tälläiset tapahtumat saa mut taipumaan ainakin kaksin kerroin vaa halusta ratsastaa. Nyt ois syksyllä vihdoin aikaa ratsastaa, mutta jokin pieni pelko sisällä yrittää lannistaa. Mutta ehkä mä vielä palaan talleille vakituisesti, ei sitä koskaan tiedä.

Mukaan tarttui söpö muki, ää, rakastan näitä niin paljon! Tykkään tosi paljon kuinka nää on piirretty.

Ja no, myös uudet näppäimet tuli hankittua verkkokaupasta 10€'lla kun edeltäjät oli ihan kulahtaneet. 

Tää viikko oli tosi aktiivinen, ja oon tosi tyytyväinen miten paljon kaikkea ennättänytkään tehdä. Nyt täytyy vähän suunnitella tulevia päiviä ja huilia hieman, niin jaksaa taas touhottaa. :) 

Hyvää tulevaa viikkoa kaikille!