Mulla ei oo yksinkertaisesti mitään sanottavaa.
Mun mielessä on jokin lukko, enkä löydän mitään jaettavaa.
En kuvia, en sanoja, en tapahtumia. Ei oo tapahtunut mitään.
Mahdotonta kai jakaa jotain, jota ei ole koskaan tapahtunut.
Silti haluaisin sanoa teille, että vielä täällä oon vaikkei siltä vaikuta.
Sitten on asioita, joita on tapahtunut, mutten osaa sanoa mitään.
Oliko kivaa, mitä tapahtui, miksi, milloin, miten.
En oikein tiedä onko niillä mitään merkitystä ? Miksi puhuisin.
Mietin, miksi tätä blogia taas yritän vasten tahtoani väkertää.
Mun elämä taitaa pyöriä koneella, että mejibrayn ympärillä.
Nauran yksikseni tzkn hölmöilyille instassa, että ihailen niiden hienoja kuvia.
Mun elämä pyörii muiden ihmisten elämien ympärillä, enkä huomaa omaa elämää.
En tiedä mitä tekisin omalla elämälläni, kun en saa mistään kiinni.
Jos löydänkin jotain, johon takertua, en saa siitä otetta syystä tai toisesta.
Oon kuunnellut tuben puhki Venäläisellä musiikilla,
että hairahtanut täysin vieraaseen kieleen.
Haluaisin katsomaan dracula leffaa, tai ostaa uuden kirjan,
tai vain ropettaa aamusta yöhön ja toiseen päivään.
Tai vain elää taas jotain muuta elämää, joka ei ole minun.
Syksy tekee tuloaan, lehdet tippuu, vettä piiskaa taivaalta.
Kohta sataa lunta, pakkanen kiristyy ja vuosi 2015 koittaa.
Elämäni kiertää tätä kiertokulkua, täydessä vuoristoradassa.
Voisiko joku kertoa kuinka elämä täytetään elämisen arvoiseksi?
