Happiness isn't about getting what you want, it's about loving what you have and being grateful for it

Asiat, jotka tekevät minut onnelliseksi 

Ystävät 

Joille voi puhua kun tuntuu siltä, joiden kanssa voi jakaa hyvät ja pahat hetket, jotka vankkumatta seisoo elämässä vaikka kasvetaan jokainen. Ystäviä arvostan enemmän kuin mitään, koska heistä yksikään ei ole itsestäänselvyys. Ystävyyden luominen on aina itselle ollut hankalaa, ja toisaalta myös tarvitsen pidemmän ajan kunnes koen voivani jakaa asioita pelotta. 

Japani ja sen tuomat hulluudet ( +musiikki )

Japani, japanilaiset bändit ja heille tehtävät projektit. Näiden parissa on vierähtänyt niin monta vuotta, mutta silti tää maailma jaksaa vetää puoleensa. En voi sanoin kuvailla kuinka onnelliseksi bändit minut saavat. Musiikin ohella on monia, monia tekijöitä jotka ovat rikastuttaneet elämääni. Tässä maailmassa elän enemmän kuin mielelläni, tämä maailma on saanut minut itkemään, nauramaan ja uskomaan.  

Ja vaikkei kyse olisikaan japanilaisesta musiikista, niin musiikki on tekijä joka piristää aina. ♥

Matkustaminen

Matkustaminen on asia jota haluaisin tehdä enemmän, mutta joka vaatii tajuttomasti rahaa. Haluaisin nähdä niin paljon maailmaa. Ennen pelkäsin lentää, nyt kaipaan päästä lentokoneeseen - uskokaa tai älkää. Kaipaan sitä tunnetta mitä matkumistaminen aiheuttaa. Kaipaan nähdä uusia maisemia, tavata uusia ihmisiä ja kokea arkisetkin asiat ihmeellisenä. 

Eläimet

Erityisesti koirat, mutta eläimet ylipäätänsä. Eläimet poikkeuksetta piristää päivää, oli kuinka tahansa huono fiilis. Eläimistä saa sitä jotain ihmeellistä voimaa. 

On paljon muitakin asioita jotka tekevät minut onnelliseksi, mutta nämä neljä on asiaa jotka tulivat ensimmäisenä mieleen puhuttaessa onnellisuudesta. Nämä asiat piristävät päiviäni, nämä asiat saavat minut uskomaan ihmeisiin ja ennen kaikkea jaksamaan eteenpäin. 

Oli ilo tehdä tätä postausta, koska välillä täytyy muistuttaa itseään siitä mitkä oikeasti saa hymyilemään ja ottaa niille erityisesti aikaa jotta jaksaisi paremmin. 

Nyt kuitenkin hyvää alkavaa viikonloppua kaikille!
Itse suuntaan vielä huomenan töihin ja sitten saan nauttia sunnuntain vapaalla! ♥

Hold your head up and be strong - kiusaaminen

You tell me it gets better, it gets better in time

You say I'll pull myself together, pull it together

You'll be fine

Jälleen joku tarttuu hiuksista, jälleen joku repii vaatteitasi, jälleen joku tönäisee sinut päin seinää. Jälleen sinä itket yksin tyhjässä luokkahuoneessa, jälleen sinä vetäydyt kun muut nauravat, jälleen sinä välttelet kaikkien katseita, jälleen sinä hymyilet ja kerrot ettei se haittaa. 

Ja sitten sen yhden kerran kerrot opettajillesi, kuinka asiat todella menee -mutta opettaja nauraa, rehtori ei kuuntele. Kiusaajat saavat puhuttelun, mutta mitä se auttaa? Se on kuin heittäisi öljyä roihuaviin liekkeihin, vain jotta liekit roihahtavat oikein kunnolla. 

Ja jälleen palaat hymyillen kotiin, kerrot mitä koulussa oli -muttet kerro mitä tapahtui.

Kerrot vasta kun siitä on aikaa monia vuosia, ja kaikki ihmettelee mikset puhunu?

Minä kysyn; miksei kukaan kuunnellut? 

Tell me what the hell do you know

What do you know

Tell me how the hell could you know

How could you know

Se alkaa pienestä. 

Kiusaaminen voi alkaa huomaamatta, sitä ei rekisteröi. Kun siihen alkaa kiinnittämään huomiota, niin alkaa kieltäminen. Eihän minua voida kiusata, eihän se voi olla mahdollista. Ja siitä seuraa ihmetys; miksi juuri minua kiusataan? Mikä minussa on vikana? Miksei muita kiusata? Miksi he tekevät tämän? Sitten yrittää saada apua, jostakin, mistä vain. Kun apua ei tule, niin siihen vain turtuu. Sitä toivoo, että se loppuu, mutta se ei lopu. 

Se voi jatkua samana tai yltyä. 

Ehkä se on aluksi nimittelyä, ehkä se muuttuu sitten uhkailuksi, tönimiseksi, vaatteiden rikkomiseksi, väkivallaksi... Tai sitten se pysyy solvaamisena, mutten vieläkään tiedä kumpi sattuu enemmän, henkinen vai fyysinen väkivalta. 

You tell me hold your head up

Hold your head up and be strong

'Cause when you fall, you gotta get up

You gotta get up and move on

Kun elämä suosii, se saattaa loppua. Ainakin melkein. 

Päästään jossain vaiheessa siihen kohtaan elämää, että kiusaaminen loppuu. Ehkä koulu loppuu, tai jostain muusta syystä sinun ei tarvitse enää nähdä kiusaajaasi. Ajattelet helpottuneena, että luojalle kiitos se on ohitse viimein. Ja vuodenpäivätkin voi olla helpottava tunne. Mutta siinä missä ulkoiset arvet paranee, sisäiset arvet syvenee. Et löydä salvaa jolla paikata henkiset arvet sisältäsi. Aina kun astut ulos pelkäät kuka solvaa sinua, tai kuka käyttää sinuun väkivaltaa - saatat jopa olettaa, että se on normaalia. Ja vielä normaalimpana pitää pelkäämistä. Eikö ole normaalia pelätä liikkua? 

Jos vain löytäisin salvan jolla paikata henkiset arvet, ottaisin sen heti käyttöön. Mutten tiedä muuta kuin ajan, en tiedä mitään muuta keinoa. Tiedän kuitenkin, että vielä monien vuosien jälkeen on vaikea luoda mitään suhteita koska ei osaa luottaa. 

Puhuuko hän pahaa minusta? Haluaako hän todella olla ystäväni? Eikö minussa olekkaan vikaa? Taas jotkut nauravat takanani, ja varmasti minulle. Taas teiniporukka tuijottaa minua, varmasti kuiskailevat minusta. Taas tuokin poika tuijottaa kaverinsa kanssa, varmasti he nauravat minulle pian. Ja hei, onpa ihanaa päästä uuteen luokkaan; mutta voinko täälläkään luottaa kehenkään? Tai uuteen työpaikkaan; kukahan täällä puukottaa selkääni? 

Ja ihan totta, edes omiin kiusaajiin törmätessä ei tunne sellaista pelkoa mitä muita ihmisiä kohtaan. Johan he ovat minut repineet palasiksi, niin miksi pelkäisin? Nykyään minulla on koko maailma pelättävänä. 

Ihmiset eivät ymmärrä edes miksi kaihdat muita ihmisä, mutta jos kertoisit he eivät uskoisi. Eihän sanat voi saada sellaista aikaan, he sanoisivat. Mutta juuri sanat repivät puukkojen lailla sisältä, ja aiheuttaa vuotavat haavat. Toisessa päässä on ihmiset, jotka sanovat että luota ihmisiin ja luo uusia suhteita, sillä se paranee. Sillä se paranee, että kohtaat pelkosi. Tietenkin, niinhän se menee ja tiedänkin monien haavojen jo näyttävän paremmalta, mutta en tiedä koska se loppuu täysin. Tärkeintä on, etten enää vihaa kiusaajiani, sillä he eivät ansaitse energiaani.

Jokaiselle jota on joskus kiusattu.

Yritä saada apua. Jos et saa, sinun täytyy yrittää selviytyä siitä itse. Sinun täytyy näyttää kiusaajillesi, että olet vahvempi kuin he. Olet vahvempi kuin yksikään heistä. Et kuitenkaan ole yksin, vaikka sinua ei autettaisikaan. Aina ihmiset eivät tiedä kuinka auttaa. Syy ei ole sinussa, vaan kiusaajat yrittävät löytää itseään ja kadehtivat sinua. Olet vahvempi kuin arvaatkaan, ja kun se kaikki loppuu ole onnellinen siitä kuka olet. Vaikka se olisi vaikeaa, löydät vielä keinon hymyilyyn. 

Juuri nyt kaikki on ihan okei.

Syksy on super kaunista aikaa.

Lehdet rahisee jalkojen alla kävellessäni kohti tuntematonta, linnut tekevät lähtöä kohti Etelää. 
On vihreää, on punaista, on oranssia, on keltaista. Niin monista väreistä kadut täyttyvät tähän aikaa vuodesta. On kaunista vaikka ilman lämpötila lähentelee päivä päivältä kylmempää.
Olen oppinut sopeutumaan vuodenaikoihin aiempaa paremmin. Jokaisesta vuodenajasta löytyy vikoja, joten miksi emme nauttisi jokaisella hetkellä siitä mitä maailma meille tarjoaa? 
Kylmässä ja kuumassa on puolensa, pimeissä aamuissa ja pimenivissä illoissa on puolensa.
Lumessa, auringossa ja loskassa on puolensa.

Juuri nyt haluan sytyttää kynttilän, kuunnella hyvää musiikkia ja nauttia teetä. 
Juuri nyt kaikki on ihan okei. 

Vaikka ei olisikaan, on sopeutuminen tärkeintä. Ja juuri nyt olen hyvin sopeutunut. 

Hyvää loppuviikkoa kaikille! ♥ 

Kohti pysyvää autuuden kokemusta.

"Tantran määrittelyä Tantran määritteleminen on hyvin vaikeaa. Sanan tantra merkitys on ongelmallinen ja mahdollisesti moniselitteinen.

Tantra on hindulainen ja buddhalainen esoteerinen filosofia ja menetelmä egon ja minuuden asettamien rajojen ylittämiseksi pyrittäessä kohti pysyvää autuuden kokemusta." -wikipedia

Käytiin tosiaan tutustumassa Pride -ohjelman ansioista Tantraan. On olemassa niin monia erivaihtoehtoja Tantrasta; on hierontaa, seksiä, ja sitten ihan tälläistä hengellistä menoa (ja varmasti paljon muutakin).

Tässä kyseisen ohjelman esittely:
"Työpajassa tutkitaan tantrisin (kehollisin, aistillisin) menetelmin, mm. kosketuksen kautta, omaa läsnäolon ja elämänenergian potentiaalia. Läsnäolo omassa itsessä mahdollistaa rakastamisen kaikilla tavoilla ja kaikilla tasoilla. Harjoitteet tehdä vaatteet päällä. Työpajaan mahtuu 14 henkilöä."

Oon kuullut Tantrasta monissa paikoissa, ja siitä on puhuttu yhä useammin joten kiinostuin aiheesta. Nyt kun se oli osana pride viikkoa, niin tottakai piti lähteä tutustumaan että mistä on kyse. Nyt ajattelin kertoa teille, mitä me todellisuudessa tehtiin. 

Ensimmäisessä harjoitteessa osa meistä makasi lattialla, ja muut kiertelivät ympärillä. Kiertelijät saivat makaavia koskettaa kunnioittavalla kosketuksella, ja makaavat halutessaan saattoi pitään silmät kiinni. 
Toisessa harjoitteessa olimme kolmen hengen ryhmissä, joissa kaksi aina kosketteli yhtä. Tässäkin sai sanoa, jos on kohtia mihin ei saa koskettaa.
Kolmas harjoitus oli pisin, sillä se kesti noin puolisen tuntia ja koostui hengittämisestä. Kyllä, seisoimme parittain kasvokkain ja hengitimme musiikin säestyksellä. Tätä on vähän vaikeampi selittää, mutta tehtiin harjoitus kahteen otteeseen ja totta puhuen tää harjoitus oli todella raskasta. Itse koin muun muuassa pyörryttämisen tunnetta, sekä käsien pistelyä. Harjoitus oli kuitenkin erittäin mielenkiintoinen, koska se perustui ainoastaan hengittämiseen ja musiikin vaikutuksesta kehossamme. Tämän harjoitteen jälkeen oli todella raukea olo. 

Tää kokemus oli todella mielenkiintoinen, ja oli mukavaa päästä katsomaan mistä todella oli kyse. Parien kesken tää on varmasti todella hyödyllinen vaihtoehto, koska koskettaminen on todella tärkeää. Ja me suomalaiset todella harvoin kosketetaan, saatika otetaan kosketusta vastaan. Jopa joissain parisuhteissa koskettaminen on vähäistä, ja no, miksi emme käyttäisi aikaa vain koskettelemalle toisiamme? Ei kosketuksen tarvitse olla seksuaalinen, se voi olla vain hyväntahtoinen joka tuo hyvää mieltä. 

Itse huomasin vieroksuvani vieraiden kosketusta todella paljon, mutta ihanteellisinta oli se, että saattoi luottaa. Ja ryhmästä tuli myös todella tuttavallinen tämän kahden tunnin aikana. Suosittelen ehdottomasti käymään kokeilemassa jos tulee mahdollisuus eteenne, niin yksin kuin kumppanin kanssa!