keskiviikko 3. lokakuuta 2018

My hero cried as we stood out there in the cold












Ikkunaa vasten sataa yhä äänekkäämmin, sadetta on luvassa yhä useammin nyt kun maailma valmistautuu kylmeneveniin ilmoihin. Ulkona alkaa olemaan yhä kauniimpia värejä ja sävyjä, ulkona alkaa olemaan yhä synkempää ja ihmiset kiiruhtavat sadetta koteihinsa suojaan. 
Synkkyydessä on silti jotain, vesisateessa on silti sitä jotain. On lupa kaivaa pörrösukat kaapista ja kaivautua lämpimään peiton alle, on lupa polttaa kynttilöitä ja rauhoittua hyvän musiikin ääressä. 
Lokakuun päättyessä voimme viettää vainajien juhlaa, lähteä pimeään ulos ja pukeutua mitä oudoimpiin vaatteisiin, voimme sanoa olevamme vampyyreja ja se on ihan okei. 
Hetken aikaa on ihan okei olla vampyyri, hetken aikaa voimme unohtaa lähestyvät pakkaset jotka vähitellen tunkeutuvat koteihimme ja ytimeemme. 

Vuosi vuodelta olen alkanut nauttimaan enemmän syksystä, ja hämärtyvät illat rauhoittavat mieltä.
Hyvää loppuviikkoa kaikille. Hyvää syksyä kaikille.
Muistakaahan heijastimet. ♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti