Sain aivan ihanan tsemppi kalenterin 2018 ja se on niin tajuttoman... mieltä kaiveleva.
Nimittäin aistit.
Olen nyt todennut, että aistiminen silmillä, korvilla ja nenällä on tajuttoman vaikeaa. Varsinkin tietoisesti. On vaikeaa pysähtyä todella katsomaan, mitä näkee. Vaikka näemme asioita, emme välttämättä katso asioita ajatuksella. Me katsomme, mutta emme näe mitään.
Samoin on haistamisen suhteen, todella harvoin tietoisesti haistelen että miltä missäkin haisee. Vasta jos jotain erityisen hyvää tai pahaa haistaa, niin asia on eri - sitten rekistöröi haistavansa jotain.
Kuuleminen on aivan sama, sitä kuulee monen moisia asioita muttei rekistöröi niitä.
Kuinka usein me todella pysähdymme kuulemaan, näkemään ja haistamaan? Todella harvoin ainakin itse, sillä nyt kuluneen viikon aikana se tuntuu jopa työläältä - mahdottomalta jos puhelin on kädessä. Olenkin havainnut, että puhelin syö paljon mahdollisuuksia aistia ja elää tässä hetkessä. On täysin immuuni ulkopuoliselle elämälle, kun keskittyy kaikilla aisteillaan näpertämään puhelinta.
Jos aistimme asioita kyseisestä hetkestä, me voisimme todella sanoa elävämme hetkessä. Jos tiedämme mitä juuri nyt haistamme, tunnemme, näemme ja kuulemme niin olemme täysin enemmän tietoisia hetkestä - aistimme pakottavat olemaan tässä hetkessä jos annamme kaikille aisteille vallan.
Itse ainakin olen huomannut, että elän paljon enemmän tunteideni kautta, jotka tietenkin rinnastuvat aistimiseen paljonkin. Näen, kuulen ja haistan asioita mutta ne menee aivoihini sen enempää tiedostamatta, silti ne vaikuttavat mielialaani sekä ehkä jopa päätöksiini seuraavasta teosta.
Olen huomannut, että keskityttyäni aistimaan asioita olen kyennyt rentoutumaan paljon paremmin. Olen kyennyt keskittymään paljon paremmin juuri siihen mitä teen, ja kaikesta saa jotenkin myös paljon enemmän irti. Tiedän olevani todella tunneherkkä ihminen, ja tunteilen mennen tullen asioista ja aistin paljon muiden tunnetiloja omieni lisäksi. Sen myötä olen kokenut, että aistimiseen keskittyminen rentouttaa itseäni ja työntää sivuun turhien tunteiden tulkitsemisen sivuun.
Ehdottomasti olen sitä mieltä, että ihmisten pitäisi yhä useammin pysähtyä juuri siihen hetkeen vain itsensä takia, jotta voisi aistia asioita. Ihmiset tuppaavat arjen keskellä kiirehtimään pää kolmantena jalkana, jonka myötä stressaantuminen on täysin taattua. Vaikka täydessä ruuhkaisessa bussissa voit keskittyä katsomaan maisemia ja miettiä mitä todella näet, sen sijaan että stressaisit ympärillä olevia muita stressaavia henkilöitä.
Joten anna hetki itsellesi, pieni hetki - se poistaa jo reippaasti stressiäsi.
Hyvää alkavaa viikkoa kaikille! ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti