Jatkaako vai eikö?

Haluaisin jatkaa blogini kirjoittamista, mutta oon oikeasti tosi hukassa sen kanssa mitä tänne kirjoittaisin. Tällä hetkellä aikana kuluu suurimmaksi osaksi maskeerauksien parissa joita koulussa tehdään. Aattelin koota muutamia kuvia puhelimeni syövereistä. On tullut pitkästä aikaa maalattua, sekä päällystettyä vihkoa inspiroivilla kuvilla. Sen lisäksi olen rakastunut DECAYS bändin musiikkiin, sekä Dien ääneen. 

Voisin ehkä tulla jakamaan tänne jatkossa esim. kuvia maskeerauksista. Hmm.

Nyt painun suunnittelemaan tutkintoviikkoa. 

Repeat to yourself, ‘I am growing. I am learning. I am being. I am. That is enough.

 Tästä puuttuu muutamat kajaalit... 

Peruukkimme...

Tullut tehtyä paljon kouluhommia viimeiset päivät. Ja vielä riittäisi hommia, huh. Ylhäällä näätte prokkista 1980 -luvulta, jonka tein Jennille. Oon ihan tyytyväinen jopa meikkii, millasta en aiemmin ollutkaa tehnyt. Paljon on ollut erillaisia maskeerauksia suuntaan jos toiseen. Voisinkin tässä samalla laittaa myös kaksi muuta työtä, jotka työstin vähän aiemmin. 

Jokainen ehkä tunnistaa ensimmäisen näistä kahdesta kuvasta, mutta kyllä, kyseessä on Kleopatra meikki. Ja tää seuraava on Rokokoo aiheinen meikki. Erityisesti nää hiukset ihastutti, että vihastutti. Niiden työstäminen oli oma prokkiksensa, mutta oon tosi tyytyväinen siihen miten ne onnistui heti ensimmisellä kerralla.

Tälläisiä hommia koulussa. Nyt täytyisikin alkaa panostaa kovalla vauhdilla tutkintoviikkoon, sillä olen pahasti jäljessä jo niistä hommista... Pitäisi olla monenlaista aihetta jo valmiina, mutta eipä ole. Ehkä tämä tästä. Ainiin, halloweenkin ehti jo mennä. Äsh. 

Syksy 2016

Syksy tekee tuloaan. Kesän oon aina itselle mieltänyt vuodenajaksi, josta pidän eniten, mutta en ole pitkään ollut enää siitä kovin varma. En oo oikein pitänyt mistään vuodenajasta. Nyt syksyn tultua jälleen tunnen oloni hyvällä tavalla levottomaksi, mutta myös levolliseksi. Oon aina ollut melkoinen vilukissa. Viime talvena kaikesta huolimatta opin rakastamaan oudolla tavalla viileää. En vieläkään ymmärrä miten tässä näin kävi, mutta kesät on ollut jo muutaman vuoden jotain, jota en oikein siedä. Kesällä yöt ovat mahtavinta aikaa, ja siihen se taitaakin jäädä. Nyt syksyn värit, viileys ja halloween saa mut hymyilemään.
Näin se ihminen kai muuttuu.