Sillä jos et rakasta ja välitä itsestäsi, kuinka oletat saavasi muilta arvostusta? Jokainen ihminen käytöksellään opettaa kuinka ihmiset saavat kohdella häntä, jos et arvosta itseäsi ei kukaan muukaan arvosta sinua. Jos et rakasta itseäsi, et osaa rakastaa toisiakaan sillä rakkaus lähtee itsensä hyväksymisestä jonka myötä voi tasapainoisesti rakastaa muita ja hyväksyä muut omana itsenään.
Ajatellaan, ettet rakasta itseäsi, vihaat ja mustamaalaat itseäsi taukoamatta. En ole hyvä, en riitä, en ole kaunis, olen läski ... pystytkö ajattelemaan todella toisesta persoonasta täysin 100% että hän on niin kaunis, hän riittää juuri tuollaisena, hän on uskomattoman hyvä kaikessa - kokematta mitään negatiivisia ajatuksia, katkeruutta, vihaa, epätoivoa?
Koska jos rakastat itseäsi olet tasapainossa itsesi kanssa, jolloin voit olla tasapainossa myös toisen kanssa. Voit tasapainoisesti rakastaa, hyväksyä omat ja hänen virheensä, voit hyväksyä omat ja hänen huonot päivät, voit hyväksyä molempien sairaudet, voit kehittävästi ratkaista suhteen ongelmia. Rakkaudessa on kyse muustakin kuin vain toisen ihmisen rakastamista, se on asioiden ja tekemisten hyväksymistä. Kukaan meistä ei ole täydellinen, joten on turha etsiä täydellistä puoliskoa itselleen. On vain mahdollisuus hyväksyä tai olla hyväksymättä, jos toisen käytös ei miellytä on melkeinpä selvää ettei siitä tule mitään jos et aio sitä hyväksyä.
Rakkaus on sitä, että ollaat sujut toistensa kanssa, ollaan hyväksytty toisen hyvät ja huonot päivät, ollaan tietoisia itsestämme että toisesta, olemme aidosti iloisia siitä mitä saamme toiselta ja mitä yhdessä voimme olla. Rakkaus on muutakin kuin toisten pohjatonta rakastamista, se vaatii jokapäiväistä opettelua.
Monet pohtivat usein asioita, että onko hyväksyttävää lähteä pettämään. Onko suhde silloin kunnossa vai epäkunnossa, rakastaako persoona itseään ja toista vaikka pettäisi? Rakastaisiko? Olen yhä sitä mieltä, että jos suhde on tasapainossa jossa kumpikin kunnioittaa toisiaan ei pettämistä tapahdu. Jos on tarve päästä muiden kanssa harrastamaan seksiä, on minun mielestä asiasta syytä puhua. Kyse ei ole aina siitä, että halutaan uusi kumppani vaan kyse on tarpeesta nähdä muuta maailmaa -joillakin se tarve on voimakkaampi kuin toisilla. Jotkut haluat olla ainoastaan yhden kanssa suhteessa, toisilla käsite on avarampi. Ennen kaikkia asioista pitäisi keskustella, sillä keskustelu on asian ydin.
Mistä päästään jälleen asiaan, että jos rakastat itseäsi niin tunnet kyllä itsesi tarpeeksi hyvin myöntääksesi sen, että tarvitset seksiä muidenkin kanssa. Se ei ole mikään häpeä, vaan fakta jonka silloin tuot esille jotta itselläsi olisi hyvä olla - koska rakastat itseäsi. Sillä minun mielestä jokaisen pitäisi olla terveellisesti itsekäs, jos ei mitään vaadi itselleen syö kaikki muut sinun edestä.
Ja kuten aiemmin jo kirjoitin on kyse siitä, että sinä itse määrittelet kuinka annat muiden ihmisten kohdella sinua. Jos joku pettää sinua, sinä itse päätät jäätkö suhteeseen vai et - annattako vielä toiselle toivoa. Jos joku huijaa, sinä päätät yritätkö vielä luottaa vai annatko olla. Jos joku puukottaa selkää, sinä itse päätät voiko kyseinen ihminen ikinä arvostaa sinua niin paljon ettei tekisi sitä uudestaan. Kyse on pitkälti toisten ihmisten arvostamisesta, sillä jos on tarve mongertaa toisista pahaa on kyse yleensä siitä ettei arvosta toista ihmistä tarpeeksi. On olemassa myös tunnetut käytöstavat, että jos jonkun naama ei miellytä niin ei sitä tuolla tarvitse laukoa - se on tervettä hyvien käytöstapojen noudattelua, mutta myös sitä ettei itse alennu sille tasolle että arvostelee muita.
Sillä mitä sinä hyödyt sillä kuinka arvioit naapurin Pekan käyttäytymistä? Sinä itse päätät kuinka reagoit asioihin, kuinka heräät aamulla, kuinka elät elämääsi ja niin edelleen. Jos joku käyttäytyy hölmösti elämässäsi, voit päättää ettei hän kuulu elämääsi. Asiat eivät tietenkään ole aina niin yksinkertaisia, ja ne vaativat voimia sekä valtavaa kasvamista mutta se on tosiasia että jokainen päättää itse omasta elämästään.
Asioissa voi kasvaa, ja niissä myös tarvitsisi kasvaa. Täytyy osata päästää irti ihmisistä jotka tuottavat pahaa oloa, vain jotta itsellä olisi parempi olla. Se on suurta kasvamista, jota täytyisi tapahtua jotta voisimme edetä terveellisempää elämää kohden. Ja jos olemme täysin tasapainossa itsemme kanssa, me tiedämme milloin jostakusta on parempi päästää irti. Me tiedämme milloin työntää joku pois koska arvostamme itseämme tarpeeksi päästääksemme itsemme pois kivusta jota toinen aiheuttaa, tai olemme valmiita muuttamaan ympäristöstä pois joka saa meidät voimaan pahoin.
Koska kuinka moni jättäisi rakastamansa ystävänsä huonoon suhteeseen jos voisi lopettaa sen? Tuppaamme kuitenkin näkemään niin paljon paremmin muiden ongelmat, joka kertoo myös siitä että rakastamme niin paljon helpommin muita ihmisiä ympärillämme. Etäisyys tuo myös kykyä siihen, että ongelmien ratkominen on niin sanotusti "helpompaa" ja se, ettei todella tarvitse kohdata ja käsitellä ongelmaa.
Itsensä rakastaminen ei ole helppoa, sen tietää varmasti meistä jokainen. Itsensä rakastaminen on yksi asia, jonka voi oppia päivästä toiseen harjoittelemalla. Voi oppia kitkemään negatiivisia ajatuksia itsestään, voi oppia katsomaan itseään peilistä vähemmän inhoavasti, voi oppia ajattelemaan itseään enemmän muiden sijaan, voi oppia pysähtymään kiireessä itsensä takia, voi oppia niin monia asioita jotka parantavat mahdollisuuksia elää itsensä kanssa paremmin.
Koska mitä jää kun ketään muuta ei ole?
Me joudumme aina elämään itsemme kanssa, joten olkaamme lempeitä itsellemme.
